Tuomiokirkko
Tampereen tuomiokirkko on Tampereen hiippakunnan pääkirkko ja yksi Suomen merkittävimmistä kansallisromanttisista kirkoista. Vuosina 1902–1907 rakennettu kirkko on sekä jumalanpalvelusten että konserttien ja kirkollisten toimitusten paikka.
Tuomiokirkonkatu 3, 33100 Tampere
Avoinna joka päivä klo 11–15 2.5.–31.8. klo 10–17.
040 804 8765
suntio
Max 1850 henkilöä
Esteettömyys
Esteetön sisäänkäynti on Rautatienkadulta. Luiska käytettävissä tilaisuuksien aikana ja tarvittaessa.
Alakerran kryptaan pääsy on alttarin oikealta puolelta tuolihissillä (istuttava malli, ei tilaa pyörätuolille).
Esteetön wc sijaitsee kirkkosalin takaosassa, vasemmalla puolella pääovelta katsottuna. Huom! Koko n. 1,7 x 1,7 m.
Luiska alttarille on pääovelta katsottuna alttarin vasemmalla puolella.
Esteetön pysäköinti tapahtuu kadunvarsipaikoilla liikuntaesteisten tunnuksella (mm. Rautatienkadulla on pysäköintikieltomerkki).
Induktiosilmukka on kirkkosalissa.
Pyörätuolipaikat ovat sivukäytävällä.
Pistekirjoitusvirsikirjan saa henkilökunnalta.
Isotekstiset virsikirjoja on telineissä kaikilla ovilla.
Katso myös Tuomiokirkon kuvailutulkkaus
- esteetön sisäänkäynti
- esteetön WC
- Induktiosilmukka
- pistevirsikirjat
- tila kuvailutulkattu
Arkkitehtuuri ja historia
Tuomiokirkko edustaa kansallisromantiikkaa, jossa uusgoottilaiset tornit ja jugendin ornamentiikka yhdistyvät monumentaaliseen luonnonkivirakenteeseen. Arkkitehti Lars Sonck voitti kirkon suunnittelukilpailun vuonna 1899, ja rakennus valmistui vuosina 1902–1907. Kirkko sijaitsee keskeisellä paikalla ja on yksi Tampereen tunnetuimmista maamerkeistä. Alun perin Johanneksen kirkkona tunnettu rakennus sai nykyisen nimensä vuonna 1923, kun Tampereesta tuli piispankaupunki.
Kirkon taide
Tuomiokirkko on poikkeuksellinen kokonaisuus, jossa arkkitehtuuri ja kuvataide muodostavat yhtenäisen teoksen. Sisätilojen taiteellisen kokonaisuuden toteuttivat Hugo Simberg ja Magnus Enckell. Kirkon tunnetuimmat teokset ovat osa suomalaista kulttuurihistoriaa.
Haavoittunut enkeli
Haavoittunut enkeli -fresko sijaitsee etelälehterin päätyseinässä. Kaksi poikaa kantaa paareilla istuvaa enkeliä kohti tuntematonta määränpäätä. Taustalla näkyvät Tampereen tehdaspiiput sitovat teoksen paikalliseen maisemaan. Maalaus on yksi Suomen tunnetuimmista ja rakastetuimmista taideteoksista.
Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli. Kuva: Hannu Jukola.
Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli. Kuva: Hannu Jukola.
Kuoleman puutarha
Pohjoislehterin alapuolella sijaitsevassa teoksessa Kuoleman puutarha kuolema esitetään lempeänä ja huolehtivana hahmona. Se hoitaa kasvejaan rauhallisesti ja keskittyneesti.
Simbergin kuolema ei ole uhkaava vaan inhimillinen – osa elämän kiertoa. Teos on yksi kirkon puhuttelevimmista ja tunnetuimmista freskoista.
Hugo Simberg: Kuoleman puutarha. Kuva: Hannu Jukola.
Hugo Simberg: Kuoleman puutarha. Kuva: Hannu Jukola.
Ylösnousemus-alttarifresko
Magnus Enckellin alttarifresko Ylösnousemus (1907) on kirkkosalin keskipiste. Tummasta nouseva kulkue siirtyy kohti valoa ja kirkkautta.
Teos on yhtä aikaa hiljainen ja juhlava, symbolistinen ja kirkollinen. Enckellin värimaailma ja sommittelu luovat alttarille painopisteen, jonka ympärille koko tila rakentuu.
Magnus Enckell: Ylösnousemus, 1907. Kuva: Hannu Jukola.
Magnus Enckell: Ylösnousemus, 1907. Kuva: Hannu Jukola.
Kattoholvin käärme
Kirkkosalin holvin laelle Hugo Simberg maalasi nahkasiipisen käärmeen. Siipien muodostama kehys sulkee hahmon sisäänsä kuin vartioituun ympyrään.
Käärme on perinteisesti synnin vertauskuva, mutta Simbergin tulkinta jättää tilaa myös hiljaiselle pohdinnalle. Teos herätti aikanaan voimakasta keskustelua ja on yhä yksi kirkon puhutuimmista yksityiskohdista.
Hugo Simbergin käärmefresko Tuomiokirkon kattoholvissa. Kuva: Hannu Jukola.
Hugo Simbergin käärmefresko Tuomiokirkon kattoholvissa. Kuva: Hannu Jukola.
Kirkon muut taideteokset ja yksityiskohdat
Elämänköynnös
Lehterin reunustaa kiertää Simbergin sommittelema teräväpiikkinen orjantappuraköynnös. Sitä kantaa kaksitoista alastonta poikaa, joita on tulkittu opetuslasten vertauskuviksi.
Värilasit
Simberg suunnitteli kirkon värilasi-ikkunat kansallisromantiikan hengessä. Ruusuikkunan keskellä on orjantappurakruunu ristin päällä. Valo suodattuu tilaan värillisenä ja muuttaa kirkkosalin tunnelmaa vuorokaudenajan mukaan.
Värilasi-ikkuna Tuomiokirkossa. Kuva: Hannu Jukola.
Värilasi-ikkuna Tuomiokirkossa. Kuva: Hannu Jukola.
Saarnatuoli
Saarnatuolia peittää Simbergin suunnittelema orjantappuramainen verkkokuvio, jossa valkoiset siivet kohoavat kivipinnan päällä.
Tuomiokirkon saarnatuoli ja sisustus. Kuva: Jussi Laitinen.
Tuomiokirkon saarnatuoli ja sisustus. Kuva: Jussi Laitinen.
Urut
Tuomiokirkossa on kahdet urut. Länsilehterin pääurkujen julkisivun suunnitteli Lars Sonck. Soitinta on laajennettu ja uudistettu useaan otteeseen kirkon historian aikana.
Pohjoislehterillä sijaitsevat barokkiurut asennettiin vuonna 1981. Molemmat soittimet palvelevat jumalanpalveluksia ja konserttikäyttöä.