Vanha kirkko
Tampereen Vanha kirkko on Keskustorin kupeessa sijaitseva, vuonna 1825 käyttöön vihitty puinen uusklassinen ristikirkko. Kirkon suunnitteli italialaissyntyinen Carlo Bassi, ja yhdessä kellotapulin kanssa se on olennainen osa Tampereen kaupunkikuvaa. Nykyisin Vanha kirkko palvelee sekä jumalanpalvelus- ja konserttikäytössä että suosittuna vihkikirkkona.
Keskustori, 33100 Tampere
Avoinna toiminnan mukaan.
040 804 8766
suntio
Max 240 henkilöä
Esteettömyys
Induktiosilmukka on kirkkosalissa.
Esteetön sisäänkäynti tapahtuu kirkon puiston puoleisesta ovesta (kiinteä luiska). Luiskalta tultaessa oven oikealla puolella on pyörätuolipaikka. Kirkkosalista löytyy myös muualta hyviä paikkoja. Suntio opastaa tarvittaessa.
Esteetön WC sijaitsee pääovelta tultaessa kirkkosalin vasemmalla puolella
Alttarille on mahdollista järjestää esteetön pääsy liikuteltavan rampin avulla.
Isotekstiset virsikirjat ovat sivuovien vieressä.
- esteetön sisäänkäynti
- esteetön WC
- Induktiosilmukka
- pistevirsikirjat
Uusklassinen ristikirkko
Vanha kirkko on Tampereen ensimmäinen varsinainen kirkkorakennus. Uusklassinen ristikirkkomuoto kertoo kaupungin kasvusta ja tarpeesta korvata aiempi vaatimaton saarnahuone pysyvällä jumalanpalveluspaikalla.
Ennen Vanhaa kirkkoa kaupunkilaiset olivat saaneet tyytyä Tammerkosken kartanon väentuvasta muodostettuun saarnahuoneeseen. Uuden kirkon rakentamista viivyttivät kiistat kirkon paikasta ja materiaalista sekä kaupunkilaisten yleinen köyhyys. Näissä oloissa esivalta myönsi poikkeusluvan puukirkon rakentamiseen vastoin Messukylän kirkkoherran ja hänen kannattajiensa tahtoa.
Suomen senaatin määräyksestä intendenttikonttorin päällikkö Carlo Bassi (1772–1840) laati piirustukset “tilapäistä” puukirkkoa varten. Rakennusurakan toteutti kauppias Adolf Fredrik Lindberg, ja syksyllä 1824 valmistunut kirkko otettiin tuomiokapitulin luvalla käyttöön ennen vihkimistä.
Käyttöönotto ja vihkiminen
Ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin kirkossa adventtisunnuntaina 28.11.1824. Kirkko vihittiin käyttöön 11.4.1825, ja siitä tuli nopeasti Tampereen kaupunkilaisten keskeinen jumalanpalveluspaikka.
Kellotapuli
Kellotapuli on olennainen osa Vanhan kirkon kokonaisuutta ja Keskustorin kaupunkikuvaa. Tapuli rakentui muutamaa vuotta kirkon jälkeen ja toi mukanaan myös Tampereen ensimmäisen julkisen ajannäyttäjän.
Engelin tapuli ja kellot
Kellotapulin suunnitteli intendenttikonttorin päällikkö, arkkitehti Carl Ludvig Engel (1778–1840). Tapuli rakennettiin vuosina 1828–1829, ja urakasta vastasi apteekkari Anders Wilhelm Tennberg. Perusmuuri ja kivijalka tehtiin harmaakivestä, seinät tiilestä ja katto rautalevyistä.
Tapulissa on kaksi kirkonkelloa. Suuri kello tilattiin vuonna 1828 Tukholmasta. Pienempi kello on vuodelta 1999: aiempi, jo vuodesta 1790 käytetty pikkukello halkesi loppiaisena 1998 ja on nykyisin kirkon sisällä nähtävänä.
Tampereen ensimmäinen julkinen kello
Tapulin yksiviisarinen, vain tunnit osoittava tornikello on Tampereen ensimmäinen julkinen ajannäyttäjä. Ilmajokelaiseen kellonrakentajasukuun kuuluvan Juho Jaakonpoika Ala-Könnin (1798–1865) valmistama kello asennettiin paikalleen vuonna 1835.
Alttaritaulu ja saarnatuoli
Vanhan kirkon sisätiloissa huomio kiinnittyy sekä varhaiseen taiteeseen että myöhempiin, kirkon klassisesta tyylistä poikkeaviin yksityiskohtiin. Alttaritaulu ja saarnatuoli ovat tästä selkeimmät esimerkit.
Alttaritaulu: Jeesus Getsemanessa
Vanhan kirkon alttaritaulun maalasi Robert Wilhelm Ekman (1808–1873). Teos Jeesus Getsemanessa valmistui vuonna 1831, ja maalaustyötä tehdessään Ekman oli vasta 22-vuotias Tukholman taideakatemian oppilas. Teos on yksi kirkon merkittävimmistä historiallisista sisustuselementeistä.
Saarnatuoli
Kirkon puisen saarnatuolin suunnitteli arkkitehti Carl Aleksander Engel (1818–1843). Sen valmisti vuonna 1842 rakennusmestari Enok Linderholm. Koristeellisuudessaan saarnatuoli poikkeaa kirkon uusklassisesta tyylistä ja toimii sisätilassa voimakkaana katseenvangitsijana.
Urut
Vanhan kirkon urut kertovat useasta rakennus- ja soittimenvaiheesta. Soitin on uudistunut useaan otteeseen, mutta mukana on säilynyt myös viitteitä varhaisimmista uruista.
Urkujen vaiheet
Kirkkoon saatiin Anders Thulén (1813–1872) rakentamat urut vuonna 1848. Alkuperäisistä uruista on jäljellä mykistä kulissipilleistä koostuvan julkisivun keskiosa. Urut rakennettiin uudelleen vuosina 1904 (Albanus Jurva) ja 1925 (Kangasalan urkutehdas).
Nykyinen täysmekaaninen soitin on vuodelta 1988 (Kangasalan Urkurakentamo). Siinä on kaksi sormiota ja 21 äänikertaa.
Uudistustyöt ja kirkko tänään
Vanha kirkko on elänyt Tampereen kasvun mukana. Tilaa on laajennettu, tyyliä on muutettu aikakausien ihanteiden mukaan ja viime vuosina kirkkoa on kehitetty myös monikäyttöisyyden ja esteettömyyden näkökulmasta.
Laajennukset ja 1800-luvun muutokset
Kirkkoa laajennettiin vuonna 1847 pidentämällä kuorisakaraa itään. Alttariosa tuli alkuperäisen sakastin paikalle ja kuoriin saatiin viisi uutta penkkiriviä. Aleksanterin kirkon valmistuttua vuonna 1881 Vanha kirkko jäi ensin vähäisemmälle käytölle, mutta 1890-luvulla sen asua uudistettiin uusrenessanssin hengessä.
1950-luvun peruskorjaus
Vuosina 1953–1954 kirkko peruskorjattiin Nils Erik Wickbergin suunnitelman mukaisesti ja palautettiin lähemmäs alkuperäistä klassista asua. Remontin yhteydessä poistettiin kirkon alkuperäiset sivulehterit, ja katon kupoliin tehtiin kultaiset tähdet.
Julkisivut, esteettömyys ja 2020-luvun muutokset
Vuosien 1995–1996 julkisivukorjauksen suunnitteli arkkitehti Hanna Lyytinen, joka suunnitteli kirkkoon myös esteettömän sisäänkäynnin vuonna 2011. Kirkon sisätiloja muutettiin 2020–2021: salin takaosasta ja sakaroista poistettiin penkkirivejä, ja osa penkeistä korvattiin irtoistuimilla. Kirkossa on nykyisin noin 240 istumapaikkaa.
Samalla saliin sijoitettiin lasirakenteinen äänieristetty tila ja rakennettiin ohjattava tunnelmavalaistus. Urkulehterin alle tehtiin esteetön wc-tila ja kahvio, ja kirkko sekä tapuli varustettiin automaattisella sammutusjärjestelmällä. Kirkko sai uuden ulkovalaistuksen vuonna 2024.
