Tampereen seurakuntien historia

Tampere perustettiin kuningas Kustaa III:n päätöksellä 1.10.1779, mutta omaksi itsenäiseksi seurakunnaksi se muodostui vasta vapunpäivänä 1904. Tätä ennen Tampere kuului 125 vuoden ajan kirkollisesti Messukylän emäseurakuntaan, vaikka kaupungilla oli jo varhain oma paikallishallinto, oma saarnaaja ja oma saarnahuone.

Tampereen seurakuntahistorian pääkohdat

Tampereen seurakuntahistoria ulottuu yli 500 vuoden taakse. Se alkaa 1500-luvun alussa rakennetusta Messukylän vanhasta kirkosta ja kulkee kaupungin perustamisen, irtautumisen Messukylän emäseurakunnasta sekä kirkkojen rakentamisen ja teollistumisen vaiheiden kautta aina seurakuntarakenteen uudistukseen vuoteen 2014 saakka.

Ensimmäinen kirkkoneuvosto

Vuonna 1795 asetettiin ensimmäinen kirkkoneuvosto, jonka jäseniksi tulivat kaupunginvanhimmat. 1790-luvulta lähtien kaupungilla oli myös oma väestökirjanpito.

Ensimmäiset itsenäistymispyrkimykset 1820-luvulla

1820-luvulla näkyivät ensimmäiset merkit heräävästä itsenäistymishalusta. Tamperelaiset pyrkivät vapautumaan osallisuudestaan Messukylän kivikirkon ja pappilan rakennus- ja ylläpitokustannuksiin. Asiasta riideltiin senaattiin saakka, mutta päätös oli tamperelaisille kielteinen.

Erimielisyyttä aiheutti myös se, että tamperelaiset joutuivat oman kaupunginsaarnaajansa palkan lisäksi osallistumaan Messukylän kirkkoherran palkkaukseen niin sanotuilla pääsiäisrahoilla. Maksu koski jokaista ripillä käynyttä kaupunkilaista.

Anomukset omasta kirkkoherrasta 1847–1866

Vuonna 1847, Messukylän kirkkoherran viran ollessa väliaikaisesti hoidettavana, tamperelaiset lähettivät Turun tuomiokapitulille anomuksen. He esittivät, että Josef Grönberg, joka oli valittu Tampereen kaupunginsaarnaajaksi vuonna 1838, asetettaisiin Tampereen kirkkoherraksi. Tämä olisi merkinnyt kaupunkiseurakunnan itsenäistymistä.

Anomusta perusteltiin sillä, että Messukylän kirkkoherralla oli liikaa työtä hoitaessaan sekä Messukylän että Teiskon seurakuntia. Messukylän kirkkoherra torjui perustelun, ja esitys raukesi.

Itsenäistymishalu kuitenkin kasvoi. Uusi eroamishanke käynnistettiin vuonna 1853, mutta sekin kaatui. Myös vuonna 1866 tuomiokapitulille lähetetty anomus hylättiin, pääasiassa siksi, että osa kaupunkilaisista vastusti eroamista ja teki valituksen.

Senaatin päätös 1870 ja sen ehdot

Uusi aloite tehtiin vuonna 1869, eikä se enää kohdannut julkista vastustusta. Tuomiokapituli antoi puoltavan lausunnon, ja senaatti hyväksyi anomuksen 13. kesäkuuta 1870. Päätöksen mukaan Tampereen kaupunkiseurakunnasta tuli muodostaa erityinen, kirkkoherran ja kappalaisen hoidettava toisen luokan kirkkoherrakunta.

Päätökseen liittyi kuitenkin ehtoja:

• Messukylän kirkkoherran ja Tampereen kaupunginsaarnaajan tuli erota viroistaan.
• Tampereelle tuli rakentaa uusi kirkko.

Aleksanterin kirkko ja odotuksen vuodet

Kaksi ehdoista täyttyi suhteellisen nopeasti. Kaupunginsaarnaaja Anders Oskar Törnudd siirtyi muualle vuonna 1879, ja hänen tilalleen perustettiin kappalaisen virka, jota pastori Karl Oskar Fontell hoiti vuodesta 1882.

Uusi kirkko, Aleksanterin kirkko, valmistui vuonna 1881 ja vihittiin käyttöön saman vuoden ensimmäisenä adventtina.

Sen sijaan Messukylän kirkkoherran viran vapautuminen viivästyi. Josef Grönberg, joka oli siirtynyt Messukylän kirkkoherraksi vuonna 1861, kuoli vasta vuonna 1903 lähes 90-vuotiaana. Tamperelaisten keskuudessa todettiinkin aluksi: ”Tampere pääsee itsenäiseksi, kun rovasti Grönberg kuolee.” Myöhemmin sanonta muuttui muotoon: ”jos Grönberg kuolee.”

Itsenäistyminen 1904

Tamperelaiset saivat odottaa eroa Messukylästä kaikkiaan 34 vuotta. Armovuoden päätyttyä 1. toukokuuta 1904 Tampereen seurakunta itsenäistyi.

Kaupungin väkiluku oli tuolloin yli 40 000, kun taas Messukylän emäseurakuntaan jäi noin 6 500 henkeä. Tampere vapautui osallistumisestaan Messukylän kirkkoherran palkkaukseen sekä kirkon ja pappilan rakennuskustannuksiin. Seurakuntalaisten arjessa merkittävin muutos oli, ettei avioliittoon aikovien enää tarvinnut hakea kuulutuskirjoja Messukylän pappilasta.

Tuomiokirkkoseurakunnan synty ja jako 1926

Tampereen ensimmäiseksi kirkkoherraksi valittiin Oulun tuomiorovasti Waldemar Wallin. Hän aloitti virassa 1.5.1905 ja toimi seurakunnan johdossa kuolemaansa asti vuoteen 1925.

Vuonna 1923 Porvoon tuomiokapituli siirrettiin Tampereelle, ja seurakunnan nimi muuttui Tampereen tuomiokirkkoseurakunnaksi. Seurakunta jaettiin jo vuonna 1926 kielellisesti suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan.

Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan jako 1953

Ajatus seurakunnan jakamisesta oli ollut esillä jo vuodesta 1910. Vuonna 1920 kirkkoneuvosto asetti valiokunnan valmistelemaan asiaa, mutta se ei pitänyt alueellista jakoa vielä tarpeellisena.

Uusi aloite 1945

Asia nousi uudelleen esiin 28.2.1945, kun tuomiorovasti K. H. Seppälä esitti seurakunnan jakamista. Seurakunnan väkiluku oli kasvanut nopeasti: vuonna 1923 noin 42 000 henkeä ja 1940-luvun puolivälissä jo noin 65 000.

Seppälä korosti, että väkirikkaan seurakunnan jakaminen pienempiin yksiköihin mahdollistaisi tehokkaamman kirkollisen työn erityisesti nopeasti kasvavilla alueilla, kuten Viinikassa, Härmälässä ja Petsamossa.

Kirkkoneuvosto asetti jakokomitean valmistelemaan asiaa.

Ehdotukset uusista seurakunnista

Jakokomitea ehdotti vuonna 1950 seurakunnan jakamista neljään osaan. Kirkkohallintokunta puolestaan esitti osittain toisenlaista ratkaisua, jossa länsiosaan olisi muodostettu Näsin seurakunta.

Kirkkovaltuuston valmisteluvaliokunta ehdotti lopulta viiden seurakunnan mallia. Uudeksi nimeksi ehdotettiin muun muassa Pyynikin seurakuntaa Näsin sijaan sekä Viinikan seurakuntaa Hatanpään sijaan.

Kirkkovaltuusto hyväksyi viiden seurakunnan mallin 13.3.1951 äänin 43–3. Valtioneuvosto vahvisti päätöksen 27.9.1951, ja jako tuli voimaan 1.1.1953.

Vuoden 1953 seurakuntajako

Tampereen tuomiokirkkoseurakunnasta muodostettiin viisi seurakuntaa:

• Tampereen tuomiokirkkoseurakunta (2,40 km², 19 942 asukasta)
• Tampereen Pyynikin seurakunta (2,79 km², 13 053 asukasta)
• Tampereen Kalevan seurakunta (8,12 km², 23 206 asukasta)
• Tampereen Viinikan seurakunta (3,26 km², 8 347 asukasta)
• Tampereen Härmälän seurakunta (8,83 km², 5 417 asukasta)

Alueellinen kasvu ja uudet seurakunnat

Tampereen nopea kasvu johti myös alueellisiin liitoksiin. Harjun seurakunta muodostettiin vuonna 1937 länsipuolisista liitosalueista. Messukylän kunta liitettiin Tampereeseen 1947 ja seurakunta vuotta myöhemmin.

Aitolahti liittyi Tampereeseen vuonna 1966 ja Teisko vuonna 1972. Hervanta erotettiin Messukylästä omaksi seurakunnaksi vuoden 1980 alusta.

Seurakuntauudistus 2014 – viiden seurakunnan yhtymä

Vuoteen 2014 asti Tampereella toimi 11 seurakuntaa. Kirkkohallituksen päätöksellä 7.1.2014 voimaan tullut uudistus muodosti viiden seurakunnan kokonaisuuden:

• Aitolahden, Teiskon ja Messukylän seurakunnista muodostettiin uusi Messukylän seurakunta.
• Hervannan, Härmälän ja Viinikan seurakunnista muodostettiin Eteläinen seurakunta.
• Kalevan, Pyynikin ja Tuomiokirkkoseurakunnan alueista muodostettiin uusi Tuomiokirkkoseurakunta.
• Harjun seurakunta ja Tampereen ruotsalainen seurakunta säilyivät ennallaan.

Seurakunnat toimivat yhteistaloudessa. Seurakuntayhtymän perussääntö hyväksyttiin yhteisessä kirkkovaltuustossa 12.6.2014.

Alkuperäinen teksti Paula Munne-Ojala(2002), tekstiä päivitetty 30.1.2015