Jussi Mäkinen

Kirkkoherra

 

 

ENSIMMÄINEN PIETARIN KIRJE

 

Uuden testamentin Pietarin kirjeet kuuluvat ns. katolisiin eli yleisiin kirjeisiin. Niitä ei ole osoitettu tietylle seurakunnalle tai yksityishenkilölle, vaan Vähän-Aasian kristityille yleisesti. Pietarin kirjeet ovat luonteeltaan pikemminkin käytännöllisiä saarnoja kuin teologisesti muotoiltuja kirjeitä.

 

1. Pietarin kirje on kuin kastesaarna. Siinä esitetään pelastussanoman pääkohdat ja kuvataan, mitä kristillinen elämä on arjessa (1:3-5, 8,9). Rooman kastetunnustus, joka on läntisen kristikunnan apostolisen uskontunnustuksen perustana, alkaa näin hahmottua jo Pietarin kirjeissä. Kirje sopii hyvin toisen uskonkappaleen selityksen lähtökohdaksi.

1. Pietarin kirjeen pohjalta voimme hahmottaa VIISI keskeistä uskontunnustuksemme Kristuksen pelastustyötä kuvaavaa kohtaa.   

 

1. Kristuksen ennalta oleminen (1:20)

Kristus oli edeltä tiedetty jo ennen maailman perustamista. Kirje ei puhu mitään siitä, että Kristus olisi ollut läsnä luomisessa. Hänestä ei myöskään käytetä nimitystä Jumalan Poika. Mutta Jeesuksen todellisesta edellätietämyksestä (pre-eksistenssi) on vahvana viittauksena maininta, että Pyhä Henki ilmoitti profeetoille Jeesuksen osaksi tulevista kärsimyksistä (1:11).

 

Jeesus kärsi ihmisenä meidän puolestamme. Hänen syntymästään tai lapsuudestaan ei kirjeessä puhuta mitään. Kaikki huomio keskitetään Jeesuksen kärsimiseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen (4:1).

 

2. Kristuksen kärsiminen ja kuolema (4:13, 5:1)

Kristuksen kärsimyshistorian kuvaus on saanut sisällystä Jesajan kirjan luvusta 53.

Jeesus on esikuvallinen kärsijä (2:21-25). Kirje on kirjoitettu vainottujen kristittyjen rohkaisuksi.

 

Keskeisenä asiana nousee kuitenkin esille Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman merkitys syntien sovituksena (3:18). Paavalin kirjeistä poikkeavalla tavalla kirjeessä korostetaan, että Kristuksen kalliilla verellä tapahtunut lunastus vapauttaa myös entisestä pakanallisesta elämästä ja turhista perinnäissäännöistä (1:18,19).

 

3. Kristuksen ylösnousemus kuolleista ja hänen poismenemisensä tuonelaan (1:21, 3:18-19)

Kristuksen ylösnousemukseen sijoittuu pelastushistorian käänne. Uudestisyntyminen elävään toivoon on mahdollista Jeesuksen kuolleistanousemisen kautta (1:3). Vaikka pelastuksen lopullinen toteutuminen: uskon päämäärä, sielujen pelastus on vasta edessäpäin, on uudestisyntyminen jo takanapäin. Uudestisyntyminen liitetään kasteeseen (3:21). Kasteen perustana on Kristuksen ylösnousemus.

 

Erikoista ensimmäisessä Pietarin kirjeessä on Jeesuksen ylösnousemiseen liitetty viesti siitä, että Hän meni kuolleiden valtakuntaan ja ”saarnasi vankeudessa oleville hengille” (3:19-20; 4:6).

 

Kirkon historian aikana tätä Raamatun kohtaa on selitetty eri tavoin. Kristuksen saarna tuonelassa oli tämä: Kuolema on nielty ja voitto saatu! Kuolleillekin julistettu evankeliumi oli sisällöltään saman ylösnousemususkon julistamista.

 

4. Kristuksen taivaaseenastuminen (3:22)

Tämä raamatun kohta on Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen jälkeen selkein maininta Jeesuksen erityisestä taivaaseen nousemisesta ylösnousemuksen yhteydessä. Erityisen merkitykselliseksi sen tekee edellä ollut kuvaus Jeesuksen saarnaamisesta kuolleiden valtakunnassa.

 

Sanonta ”Jumalan oikealle puolelle” tarkoittaa Hänen käskynhaltijaansa, Jumalan vallan käyttäjää ja Hänen tahtonsa täyttäjää. Jeesus voitti siis ylösnousemisellaan kaikki vallat ja voimat. Pietarin kirje liittyy varhaiskirkolliseen peruslinjaan Kristuksen korotuksesta kaikkivaltiuteen Jumalan rinnalle (Fil.2:9-11).

 

5. Jeesuksen Kristuksen ilmestyminen (1:13)

Kirje sisältää useita merkkejä Kristuksen pikaisen paluun odotuksen voimistumisesta (1:4-5; 5:10). Lähiodotuksen ovat tehneet ajankohtaiseksi kristittyjen vainot. Kirje huipentuu sanomaan Kristuksen paluusta, joka on ennen muuta ilon päivä (5:4).

 

Kristuksen ilmestyminen merkitsee myös Jumalan tuomioiden täytäntöönpanoa. Tuomio koskee niin kristittyjä kuin pakanoitakin (4:17-18). Tuomion perustana on evankeliumin vastaanottaminen tai sen hylkääminen. Evankeliumi on saarnattu kaikille, jopa vankeudessa oleville hengille.

 

Keskeiseksi korostukseksi nousee kristityn ihmisen kilvoitus kaiken vainon ja kärsimyksienkin keskellä (4:19). Toivo on tämä: Antakaa elämänne uskollisen Luojan haltuun!

 

Apostolinen uskontunnustus kristillisen uskon tiivistelmänä

1. Pietarin kirjeen lukeminen apostolisen uskontunnustuksen toisen pääkappaleen valossa avaa meille uskomme perustan; sen, mitä Kristus on tehnyt puolestamme. Kirjeestä käy ilmi tiivistelmä uudestisyntymisen käsitteen käyttämisestä kuvaamaan kristityn elämän eri vaiheita. Käsite uudestisyntyminen esiintyy Uudessa testamentissa keskeisesti vain Pietarin kirjeessä. Paavali tuntee tietysti käsitteen merkityksen, mutta käyttää kirjeissään esim. sanontaa uudistuminen.

 

Kirjeen kirjoittaja ymmärtää uudestisyntymisen tapahtuneen kasteessa (1:3; 2.2 ja 3:21).

Uudestisyntyminen liitetään toisaalta sanan kautta tapahtuvaksi (1:23-25). Lopullinen uudistuminen tapahtuu vasta Kristuksen ilmestyessä (5:1; 10).