RAAMATTUKOULUN LUENTO
”JAAKOBIN KIRJE – luento 2.”
Jussi Mäkinen
kirkkoherra
Jaakobin kirjeen jäsennystä on ollut vaikea hahmottaa, koska kirjan opetuspuheet ovat toisistaan varsin irrallisia. Eräs mielenkiintoinen tapa jäsentää Jaakobin kirjaa voisi olla juutalaisuudesta tunnetun Patriarkkojen testamentin - jäsennys. Patriarkka Jaakob jakoi kahdelletoista pojalleen perinnöksi elämän ohjeita. Nykyinen raamatuntutkimus ei pidä todennäköisenä A. Meyrin aikoinaan esittämää liittymäkohtaa juutalaiseen Jaakobin testamenttiin. Mutta vertauskuvallisesti voimme liittää Jaakobin kirjan Vanhan testamentin kertomukseen (1.Moos.49) ja jäsentää tässä kaksoisluennossa kirja kahteentoista opetuskokonaisuuteen.
JUUDA – kehotus kuninkaallisen lain täyttämiseen (2:8 – 26)
Lain kuningaskäsky kuuluu: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Toisia ihmisiä erotteleva tekee syntiä, sillä meidän tulisi ennen muuta armahtaa toisiamme. Jaakobin kirjeen kirjoittaja korostaa voimakkaasti, että usko ilman hyviä ja toisia armahtavia tekoja on kuollut!
Jaakobin kirjeessä tuetaan Paavalin opetusta kiistämällä ne yksipuoliset tulkinnat, jotka vääristelivät Paavalin ansaitsemattoman armon teologiaa. Jumalan armon omistaminen saa aikaa uutta elämää, jota ohjaa lain kuningaskäsky.
DAAN – varoitus kielen synneistä (3:1 – 12)
Seurakunnan johtaminen perustuu paljolti johtamispuheeseen (3:1). Tärkeää ei ole vain se mitä sanomme toinen toisillemme, vaan miten puhumme toisillemme. Sanalla rakennamme tai revimme rikki. Parannamme tai haavoitamme (3:6).
Ei ole yhdentekevää, mitä me sanomme tai miten me puhumme toinen toisillemme (3:10). Puheemme paljastaa jumalasuhteemme todellisen luonteen.
NAFTALI – varoitus riitaisuuksista (3:13 – 4:3)
Viisaus tarkoittaa käytännöllistä elämän viisautta, Jumalan tahdon mukaista elämää ja harkintakykyä tehdä oikeita ratkaisuja elämässä. Hengellinen viisaus ilmenee sovinnollisuutena, armahtavaisuutena, tasapuolisuuteen pyrkivänä elämäntapana (3:17).
Riitaisuuksien lähteeksi kuvataan ihmisen sielunelämän varjoisa puoli; mielihalut, himot, kateus ja kiihkoilu (4:1-3).
GAD – varoitus maailman rakkaudesta (4:4 – 12)
Jaakobin kirjeen kirjoittaja liittyy Jeesuksen opetukseen, että on mahdotonta palvella kahta herraa (Matt.6:24). Jumalaa verrataan mustasukkaiseen mieheen, joka ei luovu vaimostaan. Jumalalla on Luojana meihin luotuihinsa omistusoikeus. Jumala vaatii paljon, mutta antaa meille vielä paljon enemmän. Herra antaa armonsa kaikille, jotka taipuvat hänen tahtoonsa (4:5-7).
Meidän tulee elää päivittäisessä parannuksen teossa, eli sitoutua yhä uudelleen Jumalan tahtoon (4:8-10). Jälleen kirjoittaja liittyy Jeesuksen vuorisaarnan opetuksiin (Matt.7:1). Älkää tuomitko toinen toisianne! Tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle! Miksi tätä hyvin keskeistä asiaa vastaan rikotaan niin usein kristittyjen välisissä suhteissa?
ASSER – varoitus rikkauden vaaroista (4:13-5:3)
Kirje varoittaa minä - keskeisestä elämäntavasta. Ihmisen ei pidä luottaa ylpeänä itseensä, vaan ymmärtää, että elämä kaikkinensa on Jumalan lahjaa. Elämän näkyvä on lopulta katoavaista. Joka maallisiin turvaa on kuin ”savua, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu” (4:14-15).
Rikkaille luetaan jyrkkä tuomio. Tuomio on jo heidän päällään, mutta he itse eivät sitä näe vaikka ”rikkautenne on lahonnut ja vaatteenne ovat koin syömiä …” Jälleen kirjeessä liitytään Jeesuksen vuorisaarnan opetuksiin (Matt.6:19).
ISASKAR – varoitus palkan pidättämisestä (5:4-6)
Rikkaiden tuomittavista teoista mainitaan erityisesti peltotyömiesten palkan pidättäminen, ylellinen elämäntapa ja viattoman surmaaminen. Kirjeessä liitytään vanhatestamentilliseen profeettojen julistukseen Jumalan oikeudenmukaisuudesta, joka on ainoa sorretun turva. Jumala kuulee sorrettujen valituksen ja lupaustensa mukaan Hän tulee avuksi
(Malakia 3:5). Sorretun rukous: ”miksi Herra viipyy …?”
SEBULON – varoitus vannomisesta (5:12)
Vannomiskielto tulee yllättäen muun tekstiyhteyden keskelle. Ehkä vannomiskielto liitetään niin ilmiöihin, jotka johtuvat kärsivällisyyden puutteesta. Jumala ei pidä vetää ihmisten jokapäiväisten kiistojen ratkaisijaksi. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on pitäydyttävä selkeässä viestinnässä. Sanotaan niin kuin tarkoitetaan.
JOOSEF – kehotus kärsivällisyyteen (5:7-11)
Kirjeen kehotus kuuluu: Jaksakaa vielä hetki, aivan pian vapahdus tulee! Kärsivällisyys on todellinen kristityn tuntomerkki. Meidän tulee rohkaista toinen tosiamme. Herran paluu on lähellä.
Kärsimättömyys luo usein kiistoja. Meillä on rohkaisevia esikuvia. Kertomus Jobista luo uskoa Jumalaan, joka on armollinen (Job 1:22; Ps.103:8).
BENJAMIN – lupaus rukouksen kuulemisesta (5:13-20)
Kirje päättyy sydämelliseen rukouskehotukseen. Todellinen seurakuntayhteys on rukousyhteyttä. Rukouselämä perustuu sanan lupauksiin. Lupaukset ankkuroituvat puolestaan Jumalan hyvyyteen, armahtavaisuuteen ja uuden luomisen voimiin Kristuksen sovitustyön tähden. Rukouselämän perusteluissa liitytään jälleen Jeesuksen omaan esimerkkiin ja opetuslasten toimintaan (Mark.2:5; 6:13).
Seurakuntayhteyden tuntomerkki on toinen toisistamme huolehtiminen. Erityisen tärkeää olisi pitää huolta siitä, että kukaan ei jäisi taipaleelle, eksyisi pois kristittyjen yhteydestä. Avainsanojaa hengellisessä johtajuudessa ovat: ohjaaminen, takaisin palaamisen mahdollistaminen ja uuden alkamisen suominen ”vanhoja muistelematta” (5:19-20).