Isä meidän -rukous 2
Jussi Mäkinen, kirkkoherra
Jeesuksen opettamassa Isä meidän – rukouksessa oli alun perin viisi pyyntöä.
· Jumalalle tulee antaa hänelle kuuluva kunnia
· että Jumalan valtakunta tulisi
· että saisimme sen mitä elääksemme tarvitsemme
· että saisimme syntimme anteeksi ja antaisimme puolestamme anteeksi muille
· että varjeltuisimme lopunajallisista koettelemuksista, jotka edeltävät Jumalan valtakunnan lopullista tulemista
Tässä luentosarjassa liitytään Ison Katekismuksen opetukseen Isä meidän rukouksesta.
Sitaatit ovat Lutherin opetuksia.
Jeesuksen opetus rukoilemisesta lähtee toteamuksesta; kun rukoilette …(Matt.6:7-8; 14-15; Luuk.11:5-13). Rukouselämä on luonnollinen osa kristityn elämää.
Jeesus opetti, että rukoilijan on hyvä vetäytyä hiljaisuuteen. Monet sanat eivät ole tärkeintä, vaan uskon luottamus Jumalaan, joka kyllä kuulee ja jo tietää meidän tarpeemme ennen rukoustammekin. Rukouksen meili saa aikaan anteeksiantamusta. Hellittämätön rukous kuvaa syvää luottamusta rukouksia kuulevaan Jumalaan. ”Totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”
Neljäs pyyntö: Anna meille tänään jokapäiväinen leipämme
Rukouslause on lyhyt ja yksinkertainen, mutta siihen sisältyy paljon. Jokapäiväinen leipä kuvaa elämän tarpeita hyvin kokonaisvaltaisesti: ruumiimme ravintoa, turvallista yhteiskunnallista elämää ja hyviä ihmissuhteita niin lähipiirissä kuin laajemminkin.
Tärkeintä onkin rukoilla maallisen esivallan ja hallinnon puolesta, sillä pääasiassa juuri sitä Jumala käyttää jokapäiväisen leipämme ja koko tämän ajallisen elämämme turvaamiseen ja ylläpitämiseen. Vaikka me olemmekin saaneet vastaanottaa Jumalalta runsain määrin kaikenlaista hyvää, mitään siitä me emme voisi pitää hallussamme emmekä käyttää turvallisesti ja iloisesti, ellei hän antaisi meille vakaata ja rauhallista hallitusta.
Lutherin esivallan kunnioittamista korostavassa opetuksessa korostuu pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan arvopohja. Monen sukupolven elämänohjeena on ollut Isä meidän -rukouksen perusopetukset.
Elämän kaikki hyvä ja varjelus tulee Jumalalta. Rukous suuntautuu perimmältään pahinta vihollistamme Paholaista vastaan. Paha pyrkii riistämään meiltä kaiken hyvän mitä Jumala on hyvyydessään lahjoittanut meille.
Paha pyrkii estämään ja torjumaan kaiken hyvän maallisen hallinnon ja rauhallisten olojen säilymisen. Jos olisin hänen vallassaan eivätkä Jumala ja meidän rukouksemme olisi sitä estämässä, meillä ei varmasti olisi ainuttakaan oljenkortta pellolla eikä yhtään kolikkoa kotona, hetkeäkään emme pysyisi elossa, eivät varsinkaan ne, joilla on Jumalan sana ja jotka haluavat olla kristittyjä.
Jumala tahtoo tämän rukouksen hengessä osoittaa meille, että hän ottaa huolekseen kaiken hätämme ja pitää huolen myös ajallisesta toimeentulostamme. Jos Jumala vetäisi suojelevan kätensä pois, eivät ajalliset toimemme voisi kauan menestyä.
Viides pyyntö: Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme
anteeksi velallisillemme
Tämä pyyntö koskee meidän arkista elämäämme. Joka päivä hairahdumme emmekä hillitse itseämme (Room.7:21-25). Toiset ihmiset aiheuttavat elämäämme pahaa ja vahinkoa. Meillä on aihetta kärsimättömyyteen, vihaan ja kostoon. Lopulta meitä piinaa itse Paha.
Siksi meidän on joka päivä pyydettävä: ”Rakas Isä, anna meille velkamme anteeksi!
Ei tämä sitä tarkoita, ettei Jumala antaisi syntejämme anteeksi ennen ja ilman rukoustammekin, sillä hän on lahjoittanut meille evankeliumin, täynnä anteeksiantamusta, jo ennen kuin olemme sitä pyytäneet, jopa ennen kuin se on edes noussut mieleemme. Mutta rukoiltava meidän on sen tähden, että tuntisimme tuon anteeksiantamuksen ja ottaisimme sen vastaan… syyllistymme joka päivä syntiin sanoin ja teoin, tekemällä tai jättämällä jotain tekemättä. Menetämme tämän vuoksi omantunnon rauhan. Alamme pelätä Jumalan vihaa ja epäsuosiota ja menetämme näin evankeliumista saadun lohdun ja turvallisuuden. Meidän on siis, jotta omatunto jälleen rohkaistuisi, lakkaamatta riennettävä etsimään lohtua tästä rukouksesta.
Viidenteen pyyntöön liittyy lohdullinen jatko. ”Niin kuin mekin anteeksi annamme velallisillemme.” Koska Jumala alituiseen antaa meille anteeksi meidän monet rikkomuksemme lähimmäisiämme, itseämme ja koko luomakuntaa vastaan, niin toki meidän tulee myös armahtaa lähimmäisiämme.
Anteeksiantamus ei perustu siihen, että sinä annoit anteeksi, sillä Jumala antaa lupauksensa mukaisesti anteeksi täysin ilmaiseksi, yksin armosta, kuten evankeliumi opettaa. Ei, vaan Jumala on pannut tuon lisäyksen vahvistavaksi ja varmuutta antavaksi tunnusmerkiksi tämän rukouksen kanssa yhtäpitävän lupauksen rinnalle (Luuk. 6:37; Matt. 6:14.)
Anteeksiantamus ei muuta menneitä, mutta se voi avartaa meidän tulevaisuutemme! Isä meidän -rukous rohkaisee meitä olemaan aloitteentekijöinä anteeksi antamisessa ja sovinnon rakentamisessa. Toisia vikoileva, arvosteleva ja tuomitseva mieli sulkee ihmissuhteita. Sovinnollisuus puolestaan avaa elämän solmuja.
Usein sovinnon tekemisen esteenä on aloitekyvyttömyys. ”Antaisin kyllä anteeksi, jos hän ensin pyytäisi …”. Tämä on tuttua meille kaikille. Anteeksi antaessamme emme tosin tiedä, miten toinen siihen suhtautuu. Anteeksi antava mieli ottaa aina riskin, että tulee torjutuksi. Torjuttunakin anteeksi pyytäminen vapauttaa voimavaroja meissä itsessämme. Anteeksi antaminen on Jumalan tahto, koska se on Hänen olemuksensa kuva meissä.