Isä meidän -rukous 3

Jussi Mäkinen, kirkkoherra

Jeesuksen opettamassa Isä meidän –rukouksessa oli alun perin viisi aihepiiriä.

  • Jumalalle tulee antaa hänelle kuuluva kunnia

  • että Jumalan valtakunta tulisi

  • että saisimme sen mitä elääksemme tarvitsemme

  • että saisimme syntimme anteeksi ja antaisimme puolestamme anteeksi muille

  • että varjeltuisimme lopunajallisista koettelemuksista, jotka edeltävät Jumalan valtakunnan lopullista tulemista

Tässä luentosarjassa liitytään Ison Katekismuksen opetukseen Isä meidän -rukouksesta. Sitaatit ovat Lutherin opetuksia.


Kuudes pyyntö: Äläkä saata meitä kiusaukseen


Hän, joka tänään seisoo katsokoon, ettei huomenna lankea. Vaikka meillä tänään on hyvä omatunto, niin meidän tulee alati rukoilla, että meidät varjeltaisiin lankeamasta pahaan. Kiusauksia on kristillisessä perinteessä tunnistettu kolmenlaisia. Meitä kiusaavat oma turmeltunut luontomme (liha), maailma ja itse Paha.


Tässä ajassa eläessämme suorastaan raahaamme mukanamme ”vanhaa ihmistä”, joka kaiken aikaa houkuttaa meitä siveettömyyteen, hyvän laiminlyömiseen, petollisuuteen ja lähimmäisen vahingoittamiseen.


Jumalan vastaisessa maailmassa ei ole mitään muuta kuin vihaa, kateutta, vihollisuutta ja väkivaltaa, luottamuksen pettämistä ja kostoa sekä ylpeilyä ja vallan tavoittelua. Itse Paha kiusaa meitä erityisesti hengellisissä asioissa. Se pyrkii erottamaan meidät Jumalan sanasta ja väheksymään sitä.


Näin meitä suorastaan ajetaan takaa, jotta meidät ahdistettaisiin huutamaan apua Jumalalta. Pyytämään, ettei Hän päästäisi meitä väsymään ja luopumaan kilvoittelustamme taistellessamme pahaa vastaan.


Jumala ei ota meiltä pois ahdistusta tai kiusauksia, vaan antaa voimaa ja lujuutta niiden kestämiseen. Kukaan ei voi välttyä kiusauksilta tai elämän ahdistuksilta, mutta me rukoilemme, ettemme lankeaisi ansaan ja hukkuisi. On siis eri asia tuntea kiusaus kuin taipua ja myöntyä siihen.


Toisilla on enemmän ja vaikeampia kiusauksia kuin toisilla. Nuoria kiusaavat erityisesti lihan himot, aikuisia ja vanhoja maailma. Vahvoilla kristityillä taas, jotka ovat tekemisissä hengellisten asioiden kanssa, on kiusanaan Paha. Mutta niin kauan kuin kiusaus pysyy tuntemuksena, jota tahtomme vastustaa ja josta mielellämme pääsisimme eroon, se ei voi vahingoittaa ketään. Eihän sellaista kiusausta, jota ei tunneta, voida kiusaukseksi kutsuakaan. Mutta kun joku päästää kiusauksen tullen ohjakset löyhälle eikä käy sitä rukoillen vastustamaan, silloin hän myöntyy kiusaukseen.


Rukouselämä on ainoa vaihtoehto vastustaa Pahaa ja sen alituisia hengellisiä hyökkäyksiä. Jos yksi kiusaus väistyy, nousee toisia tilalle. Meidän tulee valvoa vaellustamme.


Siksi meillä ei ole muuta neuvoa kuin tarttua kiireesti Isä meidän -rukoukseen ja puhua Jumalalle sydämen pohjasta: "Rakas Isä. Sinä olet käskenyt minua rukoilla. Älä anna minun langeta kiusaukseen." Silloin huomaat, että kiusauksen täytyy hellittää ja sinä saat siitä lopulta voiton. Mutta jos yrität löytää avun omine ajatuksinesi ja neuvoinesi, tilanteesi vain pahenee ja annat Pahalle yhä enemmän sijaa.



Viimeinen pyyntö: Vaan päästä meidät pahasta


Tämä viimeinen pyyntö kokoaa koko Isä meidän -rukouksen yhdeksi lauseeksi ja suuntaa sen päävihollistamme vastaan. Pyyntö torjuu kaikkea pahaa, joka maailmassa meitä uhkaa kaiken aikaa. Jumalan vastustaja Paha on kaiken elämän hyvän ja kauniin hävittäjä.


Jumala tahtoo, että me rukoilemme häneltä apua myös kaikkiin ruumiimme kiusoihin ja että emme etsi emmekä odota sitä keneltäkään muulta kuin häneltä. Hän on kuitenkin sijoittanut tämän pyynnön viimeiseksi. Mikäli me näet aiomme varjeltua kaikesta pahasta ja päästä siitä irti, meidän on ensin pyhitettävä Jumalan nimi, hänen valtakuntansa on ensin oltava keskuudessamme ja hänen tahtonsa tapahduttava. Vihdoin, tämän jälkeen, hän varjelee meidät synnistä ja häpeästä ja kaikesta muustakin, mikä tuottaa meille tuskaa ja on meille vahingoksi.


Erityisen tärkeää on, että opimme lausumaan rukouksen lopuksi aamenen. Emme epäile sitä, että Jumala varmasti kuulee rukouksemme. Aamen on ilmaus uskosta, joka ei epäile. Usko tietää, että Jumala ei valehtele siinä, minkä on luvannut antaa!

Meidän ei tule nähdä vain omia tekojamme tai omaa arvoamme rukoustemme perustana. Meidän tulee turvautua Jumalan lupauksiin.


"Joka rukoilee, rukoilkoon uskossa, ilman epäilyksiä. Sillä se, joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa." (Jaak. 1:6-7)


Huomaat nyt, miten tärkeätä on Jumalan silmissä, että olemme varmoja siitä, ettemme rukoile turhaan emmekä millään tavoin väheksy rukouksiamme


Matteuksen evankeliumissa (Matt.6:13) sen myöhemmissä käsikirjoituksissa elää loppuylistys: Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti! Tämä liittää rukouksen alkukirkon liturgiseen perinteeseen, jonka mukaan lopun aikojen ahdingossa Jeesuksen seuraajat saavat olla turvallisella mielellä, sillä Jumalan hallintavalta ulottuu kaiken pahan yli. Saamme olla varmoja Herran iankaikkisesta kuninkuudesta!