RAAMATTUKOULUN LUENTO
”Paavalin näyt – elämäntyön käännekohdat Apostolien teoissa”- luento 2.
Jussi Mäkinen
kirkkoherra
Korintti oli Paavalin lähetystyön aikaan 50 -luvulla jKr. merkittävä satamakaupunki Akaian provinssissa. Kaupunki oli kansainvälisen laivaliikenteen vilkas solmukohta. Korintti oli tunnettu itämaisten jumalten temppeleistään ja siveettömästä elämästään.
Korintissa oli myös juutalaisyhteisö ja synagoga, sekä Roomasta sinne karkotettujen juutalaiskristittyjen pienyhteisöjä. Tiedetään historiasta, että keisari Klaudius oli karkottanut juutalaiset keskinäisten kiistojen vuoksi Roomasta vuonna 49 jKr. Asiakirjat mainitsevat kiistojen syyksi eräästä Chrestuksesta nousseen erimielisyyden. Tieto viittaa kristillisen seurakunnan syntyyn Roomassa. Karkotettujen joukossa oli Luukkaan mainitsemat Akvila ja hänen vaimonsa Priskilla, joiden luona Paavali asui Korintissa. He harjoittivat teltantekijän ammattia. Paavali oli juutalaisena rabbioppilaana omaksunut teltantekijän ammatin ja periaatteen elättää itsensä omalla arkisella työllään.
Kun Silas ja Timoteus saapuivat Tessalonikista Korinttiin, he toivat mukanaan tueksi Paavalin työlle seurakunnan lähettämän rahalahjan (Fil.4:15; 2.Kor.11:7-9). Näin työ laajeni, kun Paavali saattoi julistaa evankeliumia ja opettaa päätoimisesti taloudellisen tuen mahdollistaessa hänen elantonsa (Apt.18:4-5).
Paavalin työtä vastustettiin kuitenkin kiivaasti juutalaisten toimesta. Hänen oli muutettava toimintatapaansa. Synagogassa ei ollut enää mahdollista jatkaa opetustyötä, niin kuin aikaisemmin. Kokoonnuttiin kristittyjen koteihin viettämään seurakunnan kokoontumisia. Merkittävä myönteinen käänne tosin tapahtui, kun synagogan esimies Crispus tuli uskoon ja hänet perhekuntineen kastettiin (Apt.18:8). Tämä Luukkaan mainitsema yksityiskohta kuvaa varhaiskirkon kastekäytäntöä, jossa luontevaa oli koko perhekunnan kastaminen yhteiseen uskoon.
Paavali Korintissa: lähetystyön perusta kirkastuu yöllisessä näyssä (Apt.18:9-11)
Paavali sai tehdä lähetystyötä Korintissa kaikkiaan puolitoista vuotta. Tämä oli pitkä yhtenäinen työjakso. Tämä kuvaa Korinttiin syntyneen seurakunnan merkitystä koko Paavalin lähetystyön yhtenä keskeisistä tukikohdista. Toinen merkittävä kaupunki oli Efeso. Tunnetusti myös Paavalin myöhemmät opetuskirjeet, kaksi kirjettä Korinttilaisille ja Efesolaiskirje, liittyvät mainittujen kaupunkien seurakuntaelämään.
Luukas perustelee Korintissa tehdyn poikkeuksellisen pitkän työrupeaman merkitystä Paavalin näkemällä näyllä. Ylösnoussut Jeesus ilmestyy Paavalille ja rohkaisee häntä jatkamaan evankeliumin työtä Korintissa kaikesta vastustuksesta huolimatta.
Luukas kertoo lyhyesti kristillisen lähetystyön ja koko seurakuntaelämän voimanlähteen ja ytimen Jeesuksen sanoin:
”Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene. Minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei käy sinun kimppuusi eikä tee sinulle pahaa. Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani”
Lähetystyö on Jumalan lähetystä (Joh.20:21-22; Apt.1:8). Minä olen - ilmaisu kuvaa Jumalan olemusta ja tahtoa. Jo kasteessa annettu lupaus kantaa. Palaamme joka päivä kasteen armoon eli Kristuksen läsnäoloon meissä. ”Kristus meissä, kirkkauden toivo!”
Paavali ei ole työssään yksin. Jumalan kansaa on paljon, vaikka Paavali ei näe työn koko laajuutta. Mutta Kristus näkee, koska työ on Jumalan. Kristus itse tekee työtään kansansa keskellä ja sen kautta.
Apt. päättyy näkyyn Paavalista, joka julistaa ja opettaa kenenkään estämättä!
(Apt.28:30-31)
Miksi Luukkaan kaksoisteos päättyy, niin kuin päättyy?
Luukas ei kerro Paavalin keisarillisesta oikeudenkäynnistä mitään. Samoin ei kuvata Paavalin suhdetta Rooman kristilliseen seurakuntaan, vaikka hän oli lähettänyt merkittävän seurakuntakirjeen Roomaan. Myös keisari Neron hirmuhallinnosta Luukas vaikenee, vaikka kaikki lukijat tiesivät Paavalin joutuneen kärsimään marttyyrikuoleman Roomassa 60 - luvun puolivälissä jKr.
Luukas ei kerro teoksessaan uudelleen kaikkea, minkä lukijat hyvin tiesivät. Luukas ei kirjoittanut varhaiskirkon historiaa ensisijaisesti, vaan lähetystyön historiaa. Oli suuri käännekohdan aika. Juutalaislähetyksen aika oli päättynyt ja pakanalähetyksen aika alkanut (Apt.28:26-28). Luukas korostaa Jumalan kansan jatkuvuutta. Niin kuin juutalaiskristillinen alkuseurakunta oli Israelin perillinen, niin pakanakristillinen kirkko jatkaa tästä eteenpäin evankeliumin julistamista kaikille kansoille.
Luukas huipentaa hengellisen sanomansa näkyyn elävästä Paavalista, joka ottaa vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. Hän julisti Kristus -sanomaa avoimesti ja kenenkään estämättä!
Paavalin työ päättyi. Vastustajia on yhä paljon, mutta evankeliumin voittokulku jatkuu. Jumalan lähetys jatkuu meidänkin keskuudessamme lupauksen voimassa: Minä olen teidän kanssanne. Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani!
On tärkeää kysellä yhteenvedon omaisesti: mitä yhteistä kuvatuilla neljällä näyllä on?
Mikä on näkyjen keskeinen sanoma ja viesti meille?
· kaikissa näky - kertomuksissa keskuksena on Ylösnoussut Kristus. Hän kutsuu, lähettää uuteen toimintaympäristöön, rohkaisee ja lupaa olla kanssamme
· Jumala itse on suuri lähettäjä. Hän lähetti Kristuksen ja Jeesus lähettää meidät varustaen kansansa Pyhän Hengen lahjoilla evankeliumin työhön
· näyt kuvaavat evankeliumin mahdollisuuksia silloinkin kun inhimilliset mahdollisuudet ovat vähissä ja tilanne näyttää toivottomalta
· näyt eivät olleet ensisijaisesti ennustuksia, vaan valoivat toivoa ja luottamusta
nyky – hetkeen. ”Minä olen teidän kanssanne!”