Isä meidän -rukous 1
Jussi Mäkinen, kirkkoherra
Jeesuksen opettama Isä meidän -rukous löytyy sekä Matteuksen (Matt. 6:5-15) että Luukaan (Luuk. 11:1- 13) evankeliumeista. Sanamuodot poikkeavat jonkin verran toisistaan. Luukkaan rukouksen muoto on lyhyempi. Rukouksessa oli alun perin viisi pyyntöä:
- Jumalalle tulee antaa Hänelle kuuluva kunnia
- että Jumalan valtakunta tulisi
- että saisimme sen, mitä elääksemme tarvitsemme
- että saisimme syntimme anteeksi ja antaisimme puolestamme anteeksi muille
- että varjeltuisimme lopunajallisista koettelemuksista, jotka edeltävät Jumalan valtakunnan lopullista tulemista
Jeesuksen opetus rukoilemisesta lähtee toteamuksesta "kun rukoilette…" Rukouselämä on luonnollinen osa kristityn elämäntapaa. Jeesus opetti, että rukoilijan on hyvä vetäytyä hiljaisuuteen. Monet sanat eivät ole tärkeintä, vaan uskon luottamus Jumalaan, joka kyllä kuulee ja jo tietää meidän tarpeemme ennen rukoustammekin. Rukouksen meili saa aikaan anteeksiantamusta. Hellittämätön rukous kuvaa syvää luottamusta rukouksia kuulevaan Jumalaan. ”Totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”
Tässä luentosarjassa liitytään Ison Katekismuksen opetukseen Isä meidän -rukouksesta.
Sitaatit ovat Lutherin opetuksia.
Ensimmäinen pyyntö: Pyhitetty olkoon sinun nimesi
Jumalan nimi on olemukseltaan kyllä pyhä, mutta meidän ihmisten käytössä se ei aina ole pyhä. Asia koskee erityisesti meitä kristittyjä. Meidän koko elämäntapamme tulisi heijastaa Jumalan nimen pyhyyttä. Toisin sanoen meidän tulee elää arkielämäämme niin, että Jumalan pyhyys heijastuisi meidänkin elämästämme lähimmäisenrakkautena ja muina hyvinä Jumalan mielen mukaisina tekoina.
Kuin hurskaat lapset meidän on rukoiltava, että hänen nimensä, joka on aina ollut pyhä taivaassa, tulisi pyhäksi ja pysyisi sellaisena myös maan päällä, meidän keskuudessamme ja koko maailmassa.
Isä meidän -rukouksen ensimmäinen pyyntö liittyy toiseen käskyyn, joka puhuu Jumalan nimen kunnioittamisesta. Jumalan nimeä ei saa käyttää väärin vannomisiin, kirouksiin, valheisiin eikä petoksiin. Pyhittäminen sitä vastoin on Jumalan nimen kiittämistä, ylistämistä ja kunnioittamista sekä sanoin että teoin.
Mitään hän ei näet kuuntele mieluummin kun sitä: että hänen kunniansa ja ylistyksensä ohittaa ja ylittää kaiken muun ja että hänen sanaansa opetetaan puhtaasti ja pidetään.
Toinen pyyntö: Tulkoon sinun valtakuntasi
Jumalan valtakunta kyllä tulee ilman meidän rukouksiammekin, mutta me pyydämme, että se tulisi meidän luoksemme. Näin mekin kuuluisimme niihin ihmisiin, joiden keskuudessa hänen nimensä pyhitetään ja hänen valtakuntansa ilmestyy. Mitä tarkoittaa Jumalan valtakunta?
Raamatullinen käsite ”Jumalan valtakunta” viittaa ennen muuta kuninkuuteen tai hallitusvaltaan. Käsite ei alun perin viitannut konkreettiseen paikkaan tai erityiseen ihmisryhmään, joita hallitaan. Alkuperäinen raamatullinen merkitys korostaa Jumalan hallintavaltaa. Tämä Jumalan hallintavalta viittaa ennemminkin asiaintilaan kuin tiettyyn paikkaan tai kansaan. Jumalan valtakunta pikemminkin tulee, on läsnä tai tapahtuu, kuin että se olisi tarkoin rajattu alue tai minkään ihmisryhmän hallussa oleva järjestelmä.
Rakas Isä. Pyydämme sinua ensiksikin: näytä meille sanasi todeksi niin, että evankeliumi oikein saarnattaisiin kaikkialla maailmassa. Toiseksi pyydämme, että se otettaisiin uskossa vastaan ja että se vaikuttaisi ja eläisi meissä. Näin sana ja Pyhän Hengen voima toisivat keskuuteemme sinun valtakuntasi, ja Perkeleen valtakunta kukistuisi…
Jumalan olemus on kuin ikuinen ja ehtymätön lähde: mitä enemmän hänestä kumpuaa ja virtaa, sitä enemmän hän itsestään antaa! Meidän tulee siis anoa ja rukoilla suuria asioita. Epäuskossamme emme rohkene anoa ja rukoilla, vaikka Kristus meitä siihen kehottaa (Luuk. 12:31).
Kolmas pyyntö: Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Uskossaan kilvoitteleva kristitty tulee aina kipeästi huomaamaan, miten paha riippuu hänessä kiinni. Oma itsekäs tahtomme ei taivu Jumalan hyvään tahtoon.
”Kirkon ensimmäisenä velvollisuutena ja sen suurimpana palveluna maailmalle on, että se on todella kirkko - että se tunnustaa tosi uskoa, täyttää Kristuksen, ainoan Herransa, tahtoa ja on yhdistynyt hänessä rakkauden ja palvelun yhteisöksi.
Emme kutsu maailmaa olemaan kaltaisemme, sillä me olemme itse jo liikaa maailman kaltaisia. Vain sikäli kun itse teemme parannusta sekä yksilöinä, että yhteisöinä, kirkko voi kutsua ihmisiä parannukseen. Tämä kutsu, joka kohdistuu sekä meihin itseemme että maailmaan, on kutsu Kristuksen luo…”
Life and Work -konferenssi Oxfordissa 1937
Nämä kolme pyyntöä ovat siis ilmaisseet meille hyvin yksinkertaisesti ne tarpeet, joissa on kysymys Jumalasta itsestään - kaikki tosin koituu meidän hyväksemme. Sillä se, mitä me rukoilemme, koskee juuri meitä. Rukouksen tarkoitushan on, kuten sanottu, saada tapahtumaan myös meissä se, mikä muutenkin vääjäämättä tapahtuu meidän ulkopuolellamme. Jumalan nimi näet saa sille kuuluvan kunnian ja hänen valtakuntansa tulee joka tapauksessa, vaikka emme rukoilisikaan. Samoin on hänen tahtonsa pakko tapahtua ja päästä voitolle … Itsemme tähden meidän on kuitenkin rukoiltava, että hänen tahtonsa toteutuisi keskuudessamme … ja me puolestamme kestämme lujina kaiken väkivallan ja vainon sekä taivumme Jumalan tahtoon.