Kumppanuus alkaa siitä, kun Jumala antaa meidät toinen toisillemme …                      
                                                                                                                        

KOHTAAMINEN KOSKETTAA   _______________________________________

 

”Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut.

 

Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.

                

Jeesus kysyi heiltä: "Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?" He pysähtyivät murheellisina, ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: "Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut."   "Mitä te tarkoitatte?", Jeesus kysyi.

 

He vastasivat: "Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä.  Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.  Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan

hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää.  Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet."

 

 

Luukas kertoo kuinka Jeesus asettui ihmisten rinnalle tavalliseen elämän arkipäivään. Hän kulki aluksi tuntemattomana toisten rinnalla. Jeesus kuunteli heidän elämäntuntojaan ja osallistui heidän elämänsä arkeen ja tuskaan – syntyi kohtalonyhteys matka-kumppaneiden kesken.

 

”Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi”                                         Sanl.27:19

 

Kumppanuus alkaa siitä, kun Jumala antaa meidät toisillemme. Kysymys on siitä miten kohtaamme toisen ihmisen. Jumala toimii kohtaamisten kautta. Tämä edellyttää henkistä tilaa ja rohkeaa avoimuutta toista kohtaan. Asettukaamme siis rohkeasti toisen rinnalle ja jakakaamme tarinamme.

 

·         Kenen rinnalle sinut johdatetaan?             

 

                     

 

KIRKKO ELÄÄ JÄSENISSÄÄN   ________________________________________

                                           

”Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa."

 

Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

 

He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: "Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan."

 

Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään.”

 

Kuinka paljon seurakuntalaisilla on meille kerrottavaa … meidän pitää malttaa kysyä yhä uudestaan: Mitä te tarkoitatte?  Jumala hoitaa meitä kansanihmisten elämän kertomusten kautta. Jokaisella ihmisellä on annettavaa toiselle ja jokainen tarvitsee jotain muilta. Tasavertainen jakaminen tukee ihmisen arvokkuutta. 

 

Jeesus opasti matkakumppaneitaan tulkitsemaan arkea ja sen huolia Jumalan sanan valossa. Murtaessaan leipää, Jeesus ilmaisi olevansa ylösnousseena läsnä omiensa keskellä. Opetuslasten silmät aukenivat Jumalan Valtakunnalle, joka oli murtautumassa esiin. Toisen maailman ääni vahvistui heidän koko olemuksessaan.

 

Jumala palauttaa meitä perusasioihin, sillä niiden varassa Jumalaan turvautuvat ihmiset ovat selvinneet elämän arkipäivässä ja sen muutoksissa.

 

·        MITKÄ ovat perustehtäviämme tänä vuonna?

 

·        MITÄ suunnantarkistuksia meidän tulisi tehdä tänä vuonna? 

 

                                                                                                                                                                            musiikkia ….

ARVOSTAMME JÄSENYYTTÄ  _____________________________________

He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?"

Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat.  Nämä sanoivat: "Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille." 

 

Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.

 

 

Milloin kohtasit viimeksi Kristuksen innoittaman seurakuntalaisen?

 

Seurakunnan jäseniä yhdistää Kristus, ei jäsenten välinen yhdenmukaisuus. Seurakunnan jäsenyys, osallisuus kuuluu seurakunnan olemukseen aina ja kaikkialla. Näin ollen vapaaehtoistyö seurakunnassa on syvimmiltään Jumalan kansan jäsenyydestä kumpuavaa elämänliikettä.

 

Innostuminen on välttämätön käyttövoima, mutta sen kanavoituminen ”kestävän kehityksen hengessä” on nykyaikaisen seurakuntatyön johtamisen suuria haasteita.

 

Johtamisen tehtävä on palauttaa innostuneet perustehtävän pariin! Tämä ei tarkoita, että ”pojan tulisi oppia talon tavoille, sillä ei talon tavat yleensä muutu …”. Päinvastoin; erilaiselle Kristus -todistukselle tulee antaa tilaa. Ratkaisevaa seurakuntaelämän elpymisen kannalta on turvata kaikkien halukkaiden mahdollisuus osallistua yhteisen työn suunnitteluun ja toteuttamiseen.

 

Elämme sukupolven vaihdoksen aikaa. Koko toimintaympäristömme elää häkellyttävää muutoksen aikaa.

 

·         Mentoroinnin, hiljaisen tiedon siirtämisen tarve, korostuu!

 

·         Ratkaisevaa on kykenemmekö laskemaan ”uutta viiniä vanhoihin leileihin” eli

     rikastuttaako erilaisten ihmisten välinen kumppanuus perinteistä seurakuntatyötä.

 

·         Miten oma identiteettimme kristittyinä muovautuu ja terävöityy kohtaamisten kautta yhä moniarvoisemman toimintaympäristömme muutospaineessa! 

 

                                                                                                                                                                                                  musiikkia …