HYVÄ SANOMA JUMALAN VALTAKUNNASTA

Raamatuntutkistelu  (1.)

 

Jussi Mäkinen

Kirkkoherra

 

 

JUMALAN VALTAKUNNAN ODOTUS SYNTYY KUNINGASKUNNAN HÄVIÖN MYÖTÄ

 

Israelin kuningaskunnan suurvaltakauden lopullinen kukistuminen 530 luvulla eKr. pakotti juutalaiset tarkastelemaan syvällisesti tapahtuneita tosiasioita. Jerusalemin tuho ja Daavidin valtaistuimen kukistuminen oltaisiin voitu selittää myös Israelin Jumalan tappioksi ja Babylonian jumalten voitoksi. Jumalan profeetat toivat esiin kuitenkin sanoman siitä, että tapahtunut katastrofi oli Jumalan oikeudenmukainen  rangaistus Israelille sen synneistä. Viholliskansat olivat toimineet Jumalan ruoskana ja Hänen työvälineinään.

 

Tämä näkemys rinnan luomisuskon kanssa kirkasti näyn Jahvesta, Israelin Jumalasta, koko maailman Valtiaana. Valta näytti tosin olevan milloin milläkin sortajalla, mutta tulee

 vielä aika, jolloin Israelin Jumala näyttäisi voimansa ja sallii  valtakuntansa voittaa! (Jes.24:21-23; Aam.5:13-15).

 

Käsite ”Jumalan valtakunta” esiintyy myöhemmässä juutalaisessa kirjallisuudessa varsin harvoin. Tosin juutalaisen kansan tulevaisuuden toiveissa säilyin odotus, että Jahve vielä kerran palauttaisi Israelin kunnian. Tämä tulevaisuuden toivo tulkittiin yhä selkeämmin juutalaisuudessa nationalistisesti eli Jumalan kansan herruuden palauttamisena. Vanhassa synagogarukouksessa pyydetään:

 

”Antakoon hän valtakuntansa hallita elinaikanasi ja koko Israelin sukukunnan elinaikana; tulkoon se jo pian!”

 

 

Raamatullinen käsite ”Jumalan valtakunta” viittaa ennen muuta kuninkuuteen tai hallitusvaltaan. Käsite ei alun perin viitannut konkreettiseen paikkaan tai erityiseen ihmisryhmään, joita hallitaan. Alkuperäinen raamatullinen merkitys korostaa Jumalan hallintavaltaa. Tämä Jumalan hallintavalta viittaa ennemminkin asiaintilaan kuin tiettyyn paikkaan tai kansaan.

 

Jumalan valtakunta pikemminkin tulee, on läsnä tai tapahtuu - kuin että se olisi tarkoin rajattu alue tai minkään ihmisryhmän hallussa oleva järjestelmä.

 

 

JEESUS LIITTYY JUMALAN VALTAKUNNAN JULISTAJIIN

 

Jeesuksen opetusten keskeisimpiä käsitteitä oli Jumalan valtakunta. Tuo ajatus oli

Hänelle niin tärkeä, että sitä on pidettävä Hänen opetustoimintansa yhtenä keskuksena. Nykyaikainen raamatun tutkimus pitää ”Jumalan valtakunta” –käsitettä tyypillisenä Jeesuksen käyttämänä opetussanana. Käsite ei esiinny yleisesti Jeesuksen ajan juutalaisuudessa tai muussa kirjallisuudessa. Myöhemmässä apostolisessa

julistuksessa käsite ”Jumalan valtakunta” ei myöskään kovin usein esiinny.

Tämä johtunee siitä, että ”valtakunta” –sana usein ymmärrettiin tarkoittavan konkreettista paikkaa tai hallintojärjestelmää eikä Jumalan hallintavaltaa.

 

Jeesus aloitti julkisen toimintansa Luukkaan mukaan liittymällä profeettojen julistukseen: ”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman” (Luuk.4:18-19). Jumalan valtakunnan luonteeseen kuuluu, että köyhät ja syrjityt ihmiset asetetaan etusijalle. Jeesus tahtoi Jumalan lähettiläänä parantaa ja uudistaa elämää, jonka Jumala oli alun alkaen luonut hyväksi. Köyhissä, sairaissa ja syrjityissä Jumalan luomistyö on yhä pahiten turmeltunut.

 

Markuksen evankeliumin mukaan Jeesuksen toiminnan perusta oli sanoissa: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle, kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma” (Mark.1:15).

 

 

KUN AIKA OLI TÄYTTYNYT

 

Vanhassa testamentissa Jumalan valtakunta kuvataan tulevaksi yhtäältä aikojen lopulla. Apokalyptisissa kirjoissa (VT:n ilmestyskirjallisuus) Jumalan hallintavallan uskottiin toteutuvan vasta tämän ajallisen elämän jälkeen tuonpuoleisuudessa.

 

Markuksen evankeliumin käsite ”aika”(khairos) merkitsi erityistä Jumalan asioiden kulkuun puuttumisen hetkeä. Jeesuksen tuleminen aikansa ihmisten elämänpiiriin merkitsi myös Jumalan valtakunnan läsnäoloa. Jeesuksen koko elämä ja toiminta tähtäsi elämän uudistumiseen. Jumalan valtakunta on meidän keskellämme.

 

Jeesus ei koskaan tarkkaan määritellyt mitä Jumalan valtakunta tarkoitti; Hän julisti sitä! Voimme ymmärtää kuitenkin Jeesuksen toiminnan perusteella, että Jumalan valtakunta ilmenee Hänen lupauksissaan ( Matt.5:3-12), voimassaan (Matt.12:28) ja läsnäolossaan (Luuk.17:21).

 

Toisaalta Jeesus puhui myös sellaisesta tulevasta ajasta, jolloin Jumalan valtakunta ilmestyy voimassaan (Mark.9:1) aikojen lopulla (Mark.14:25).

 

Huomaamme jännitteen näiden kahden tilan välillä – nyt ja ei vielä. Tämä jännite tulee osuvasti ilmi Isä meidän –rukouksessa.  Pyydämme: ”tulkoon sinun valtakuntasi”.

Tuttu rukous huipentuu kuitenkin ylistykseen: Sinun on valtakunta ja voima!

 

Jumalan valtakunta ei ole yksinomaan sen odottamista, että ”pääsisimme sinne”.

Me odotamme, että Jumalan valtakunta ”tulee tänne!” 

 

Uudessa testamentissa on kohtia, jotka viittaavat haluun päästä Isän kotiin. Nämä painotukset eivät mitätöi Jumalan valtakunnan pääsuuntaa; tulemista tänne meidän keskuuteemme. Ylösnousemususko ja iankaikkisen elämän toivo kuuluvat kokonais-valtaiseen julistukseen Jumalan valtakunnasta.

 

 

”Kun katsomme elämän kokonaisuutta taaksepäin, puhumme luomisesta

        ja kun katsomme eteenpäin, puhumme Jumalan valtakunnasta”                              

 Dietrich Bonhoeffer