RAAMATTUKOULUN LUENTO
”Paavalin opetus seurakunnasta ja seurakunnallisesta virasta”- luento 2.
Jussi Mäkinen
kirkkoherra
Seurakunta toteuttaa tehtäväänsä jäsentensä välityksellä!
Seurakunta on yhteisö, missä Jumalan Henki tekee pelastavaa ja elämää uudistavaa työtään sanan ja sakramenttien välityksellä. Jumala kutsuu ja erottaa valitsemansa maailmasta. Tämä Jumalan kansa tulee näkyväksi kokoontuessaan jumalanpalveluksiinsa Jeesuksen nimeä avuksi huutaen – vaikkapa vain kahden tai kolmen kokoontuessa yhteen (Matt.18:20).
Miten seurakunta toteuttaa Kristukselta saamaansa tehtävää? Paavalin avainsanaksi voidaan ottaa tämä: ”Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen” (1.Kor.12:27). Efeson seurakunnalle hän kirjoitti: ”Hän varustaa kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.”
Seurakunta elää jäsenissään! Kristus itse jatkaa työtään seurakuntansa jäsenten elämässä. Hän toimii meidän kauttamme lähimmäistemme ja kaikkien ihmisten hyväksi.
Paavalin perustamien seurakuntien kokouksissa ja jumalanpalveluksissa ei ollut alkuaan kiinteää muotoa tai järjestystä. Apostolin kirjalliset tai suulliset sanat olivat ohjeellisia yhdessä seurakunnan profeettojen saamien sanomien kanssa. Paavalilaisten seurakuntien kokoontumisten henkeä ja tavoitetta kuvaa hyvin apostolin sana:
”Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi rakentumiseksi.” 1.Kor.14:26
Paavalin seurakuntien vapaaseen järjestysmuotoon liittyivät henkilahjat tai armolahjat. Paavali on esittänyt kaksi erilaista luetteloa armolahjoista (1.Kor.12:8-10;Room.12:6-8). Seurakunnat elivät alkuvaiheissa Pyhän Hengen välittömästä vaikutuksesta. Paavalin tehtäväksi tuli ohjata hurmoksellinen kristillisyys raittiimpaan suuntaan. Hänen opetuspuheissaan korostuu kolme keskeistä pyrkimystä.
1. Sekä juutalaisessa ja kreikkalaisessa uskonnollisessa perinteessä ”hengellisiä tai
henkisiä henkilöitä” olivat tietyn poikkeuksellisen kyvyn saaneet erikoisryhmät. Paavali
opetti, että kaikki kristityt ovat hengellisiä! ”Kaikki olemme saaneet juoda samaa
Henkeä” (1.Kor.12:13)
2. Kuitenkin saman seurakunnan keskuudessa jäsenet monella tavalla erosivat
toisistaan. Paavali ymmärsi tämän johtuvan siitä, että yksi ja sama Henki jakaa kullekin
lahjojaan niin kuin tahtoo (1.Kor.12:11). Tämä teologia johti siihen ihanteeseen, että
kastetut seurakuntalaiset olivat hengellisesti hyvin tasa-arvoisia keskenään. Paavali piti
myös tasausta ihanteena arkisten asioidenkin kohdalla.
3. Paavali joutui ottamaan kantaa eri armolahjojen merkitystä ja järjestystä koskevaan
kiistaan. Paavalin opetus poikkesi selvästi vallitsevasta käsityksestä, että
hurmoksellisuus tai ihmeteot olisivat ”korkeampaa kristillisyyden muotoa”. Sitä vastoin
hän korosti profetoimisen ja selkeän julistuksen merkitystä (1.Kor.14:3-4,9). Armolahjat
eivät ole itsetarkoitus, vaan ne on annettu seurakunnan yhteiseksi rakentumiseksi.
Paavalin kirjeistä ei käy kiistattomasti ilmi ymmärsikö hän tietyt armolahjat seurakunnan pysyvinä virkoina, joihin olisi henkilöt valittu vaalin ja virkaan asettamisen kautta. Ilmeisesti virkoihin valikoitui henkilöt Pyhän Hengen välittömän kutsun perusteella.
Paavali mainitsee kolme tällaista ”viranhaltijoiden” ryhmää: apostolit, profeetat ja opettajat (1.Kor.12:28). Filippiläiskirjeessä Paavali mainitsee lisäksi piispat ja diakonit (Fil.1:1). Paavali ei mainitse missään kirjeissään seurakunnan vanhimpia (Apt.14:23), niin kuin Apostolien tekojen kertomusten perusteella voisi olettaa.
Profeetat ja opettajat olivat julistajia. Opettajat olivat perehtyneet hyvin pyhiin kirjoituksiin ja osasivat niiden perusteella avata Kristus - sanomaa seurakunnalle. Profeetat saivat Pyhän Hengen välityksellä sanomia seurakunnalle. Profetioiden kautta selkeni monia toiminnallisia ja kirkkokurillisia käytännön asioita.
Apostolit toimivat lähetyssaarnaajina ja uusien seurakuntien perustajina (Gal.2:8). Tosin kaikki lähetystyöhön lähteneet eivät olleet Paavalin mukaan apostoleja. Apostolien luku (12) oli rajattu. Paavali antoi apostoleille suorastaan lopunajallisen tehtävän ja merkityksen. Hän ei ollut vain pakanalähetystyötä tekevä lähetyssaarnaaja, vaan suorastaan ”pakanain apostoli” (Room.11:13). Hänen kuvauksensa omasta apostolisesta tehtävästä kuvaa ainutlaatuista ”papillista palvelutyötä” (Room.15:16, Fil.2:17).
Kaiken seurakunnallisen viran tehtävänä oli Paavalin mukaan sovituksen sana välittäminen (2.Kor.5:19). Seurakunnallista virkaa on kutsuttava ”sovituksen viraksi”. Sovituksen saa aikaan Jumala itse, mutta tämän kertakaikkisen sovitustapahtuman ilmoittamiseksi ja välittämiseksi tarvitaan pysyvää sovituksen virkaa:
Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.
Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. (2.Kor.5:19-21)