LÄHETYSTYÖ JEESUKSEN TAVOIN
Näkökulmia kirkkojen välisestä lähetysyhteistyöstä LML:n uuden lähetysasiakirjan raamatullisten mallien valossa
Luukas 24:13-35
Jussi Mäkinen
kirkkoherra
_____________________________
Lähtökohtana on hermeneuttinen spiraali: vuorovaikutus toimintaympäristön, teologian ja käytännön toiminnan välillä.
1. Jeesus liittyi seuraan ja kulki rinnalla
Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut.
Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.
q Jeesus tuli ihmisten rinnalle, tavalliseen elämään ja hänelle riitti aluksi ”läsnäolo tuntemattomana”
q kumppanuus alkaa aina siitä, että Jumala antaa meidät toisillemme – esim Inkerin kirkon uusi nousu ”tuhkasta” oli Jumalan avaus, jota kukaan ei voinut suunnitella ennakkoon
q liityimme heidän seuraansa ja he meidän seuraamme - kohtalonyhteys
q ratkaisevan tärkeää on tiedostaa se, että emme tunne toisiamme aluksi tosiasiassa juuri lainkaan (kontekstien erilaisuus), mutta voimme silti aloitella matka-kumppanuutta yhdessä tullen vähitellen tutuiksi – kuin peileiksi toisillemme
q peiliksi, joka näyttää meille myös omat varjomme, pimeän puolemme – olemme aina myös sokaistuneita nähdessämmekin!
2. Jeesus kuunteli ja eläytyi matkakumppaneidensa elämän-tilanteeseen
Jeesus kysyi heiltä: "Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?" He pysähtyivät murheellisina, ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: "Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut."
"Mitä te tarkoitatte?" Jeesus kysyi. He vastasivat: "Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää. Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet."
q Jeesus aloitti kuuntelemalla, perehtymällä matkakumppaneidensa elämäntilanteeseen – ”kumppani on hän kenen kanssa syön samaa leipää”
q kuinka paljon inkeriläisillä on ollut meille kerrottavaa … miten Jumala onkaan hoitanut meitä näiden kansanihmisten kertomusten kautta; me olemme kyselleet Mitä tarkoitatte?
q näissä kertomuksissa on kirkastunut Jumalan Pyhän Hengen työ kaitselmuksena ja johdatuksena – olemme vakuuttuneet että Jeesus elää!
q tarvitaan edelleen kertomuksia, jotka kantavat mukanaan myös toimintakulttuurimme vääristymiä ”lempeällä tavalla” – tulemme tietoisiksi niistä ja saatamme tehdä suunnan tarkistuksia …
3. Jeesus auttoi kumppaneitaan tulkitsemaan tilannetta ”teologisesti”
Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa." Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
q Jeesus piti tarjolla Elämän sanaa ja opasti kumppaneitaan tulkitsemaan arkea ja sen huolia Jumalan sanan valossa
q Kuinka yksinkertaista ja selkeää onkaan heidän raamatuntulkintansa. Valistunut ja kultivoitunut henkemme joutuu myllerrykseen!
q Jumala palauttaa meitä perusasioihin, sillä niiden varassa inkeriläiset ovat selvinneet (Kelton hautausmaa, yksinkertainen metsäkirkko)
q oma raamatuntulkintamme selkiytyy, yksinkertaisuus haastaa meitä keskittymään olennaiseen!
q suunnistamme monitouhuisuudesta – perustehtävän suuntaan
4. Pyhä kohtasi arkea – Jeesus salli kumppaneidensa tunnistaa itsensä
He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: "Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan." Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään.
q Yhteys ja kumppanuus syveni – kumppanit ehdottivat jatkoa …
q Jeesus oli valmis kumppanuuden syvenemiseen – myös toisten ehdoilla
q Jumalan sanan ja sakramentin osallisuus kantoi mukanaan sitä mitä se merkitsi – uskon lahjan avautumista
q merkittävintä on jakaa jumalanpalveluselämää yhdessä (erilaisuuden rikkaus) ja nähdä universaalin Kristuksen kasvot!
q tämä näky rohkaisee meitä oman jumalanpalveluselämämme viettämiseen entistä rohkeammin
q esirukouselämä elpyy …
5. Jeesuksen kohtaaminen - innoittaa!
He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?"
q ihmisten välinen kohtaaminen, jakaminen ja vuorovaikutus innoittaa!
q kumppanuus syntyy vain kohtaamalla – siksi tarvitaan eri ”toimintatasojen” välistä vuorovaikutusta - edustajien välinen kommunikaatio ei yksin riitä
q innostuminen on välttämätön käyttövoima, mutta sen kanavoituminen ”kestävän kehityksen hengessä” on nykyaikaisen seurakuntatyön johtamisen suuria haasteita
6. Jeesuksen kohtaaminen mahdollistaa luonnollisen paluun arkeen
Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: "Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille."
Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.
q Lähetyssaarna nousee luonnollisena kiitoksena Ylösnousseen kohtaamisesta
q johtamisen tehtävä on palauttaa innostuneet perustehtävän pariin!
q tämä ei tarkoita, että ”pojan tulisi oppia talon tavoille, sillä ei talon tavat yleensä muutu …”
q eri ihmisten, ”erilaiselle todistukselle” tulee antaa tilaa
q elämme suurta sukupolven vaihdoksen aikaa! (mentoroinnin tarve korostuu)
q ratkaisevaa on kyetäänkö ”uutta viiniä laskemaan vanhoihin leileihin” eli rikastuttaako kirkkojen välinen kumppanuus eri tasoilla perinteistä lähetystyötä luoden siitä yhä selkeämmin kirkkomme omaa identiteettiä muovaavaa osallisuutta universaalin kirkon missioon maailmassa