Uutisarkisto 2014

27.3.2014 14.19

Helena Kuismalle Sotaveteraaniliiton ansiomitali

Diakonissa Helena Kuisma on saanut Sotaveteraaniliiton ansiomitalin. Mitali myönnettiin Kuismalle hänen pitkästä työurastaan veteraanien parissa.

Helena Kuisma vastaanotti Suomen Sotaveteraaniliiton ansiomitalin Näsin salissa Tampereella torstaina 27.3.2014. Kättelemässä Pirkanmaan Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Pasi Alho. Taustalla Tampereen Sotaveteraanien Huoltoyhdistyksen puheenjohtaja Timo Salokannel.Kuva: Hannu Jukola
Tampereen seurakuntien diakonissa Helena Kuismalle luovutettiin Sotaveteraaniliiton ansiomitali torstaina 27.3. klo 12 Näsin salissa. Kuisma on tehnyt yli 20 vuotta veteraanityötä järjestämällä kuntoutusjaksoja veteraaneille ja heidän puolisoilleen.  

 - Hämmentynyt mutta onnellinen, kuvailee Kuisma tunteitaan saatuaan mitalin rintaansa.

 

- Hyvältähän tällainen tunnustus tuntuu vaikka en koe olevani niin ansioitunut kuin moni muu, Kuisma aloittaa mutta ei ehdi jatkaa kun vieressä istuva Toini Tapaninaho keskeyttää hänen puheensa.

 

- Helena on niin sydämellinen, herttainen, kärsivällinen ja aikaansaava ihminen ettei sellaista olekaan.

 

- Ei kukaan voi uskoa miten paljon hän meidän eteemme tekee ja auttaa vuorokaudenajasta riippumatta.

 

Tapaninaho  on ollut useamman kerran Kuisman järjestämällä kuntoutusjaksolla Ilkon leirikeskuksessa. Kahdeksanpäivän mittaisella leirillä jumpataan ja hoidetaan terveyttä, kuullaan luentoja eri teemoista sekä ja nautitaan yhteisistä ruokahetkistä. Alusta asti periaatteena on ollut ihmisen kokonaisvaltainen hoito, Kuisma kertoo.

 

- Kuntoutuksessa hemmotellaan sielua, mieltä ja ruumista. Myös hengellinen puoli tulee ravituksi sillä meillä on päivittäin hartaushetkiä.

 

Aiempina vuosina Tampereen seurakunnat järjesti useita kuntoutusjaksoja vuodessa mutta nykyisin kun sotaveteraaneja on enää vähän elossa, leirejäkin on enää yksi. Talvi- ja jatkosodassa lottana toiminut Eira Laalahti toivoo, että tulevat sukupolvet muistavat sotaveteraanien merkityksen sittenkin kun heitä ei enää ole.

 

- Toivon, että vanhemmat opettaisivat lapsensa rakastamaan isänmaataan ja puolustamaan sitä. Vapaa maa ei ole itsestäänselvyys.



Palaa otsikoihin