Kirkon pitää avautua seurakuntalaisille

Seurakunnan pitäisi elää ihmisten arjen keskellä, ei kirkoissa, joiden ovet ovat usein kiinni. Kirkon tulevaisuuden ratkaisee se, kuinka avoin kirkko on.

Aamulehden järjestämässä paneelikeskustelussa 11.6. pohdittiin kirkon tilaa ja tulevaisuutta syksyn seurakuntavaaleja ajatellen. Keskustelun juontajana toimi Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen.

 

Seurakuntavaalien teemana on hyvän tekeminen, joka kumpuaa kirkon perustasta ja on oleellinen osa kirkkoa. Nykytilanne kuitenkin asettaa kirkon ja sen hyvät aikomukset haasteiden eteen. Panelistit löysivät kirkosta paljon kehitettävää. Kirkko on murroksen edessä monestakin syystä. Toiminnan taloudellinen pohja pienenee ja hallintoa ollaan uudistamassa. Suomalaisten ajatusmaailmassa uskonnon ja kirkon merkitys heikentyy, ja jäsenmäärä laskee.  Kirkon uusi tie voisi löytyä avoimuudesta ja tilan antamisesta seurakuntalaisille.

 

- Jokaisen jäsenen oma, henkilökohtainen kokemus pyhästä saada keskiöön, hiippakuntadekaani Ari Hukari Tampereen hiippakunnasta totesi.
- Seurakuntalaisen pitäisi olla subjekti, ei palvelujen kohde.

 

Tuomas-messun ja sateenkaarimessun vapaaehtoisena toimiva Leena Lampela kertoi, että vapaaehtoisille tärkeää on tunne siitä, että saa toimia itselle tärkeiden asioiden hyväksi. Myös yhdessä tekeminen kantaa vapaaehtoistehtävissä.

- Kun löytää jotain yhteistä toisten kanssa, voidaan rakentaa yhdessä, Lampela sanoi.
- Yhdessä usko kasvaa ja rohkeus kasvaa.

 

Kirkossa pitää olla tilaa erilaisuudelle ja moninaisuudelle. Motiiveja ja tapoja elää kristittynä ja olla kirkon jäsen on monenlaisia, se on hyväksyttävä.

- Luterilaisen kirkon sisällä on monenlaista hengellisyyttä ja sitä kaikkea tarvitaan, koska olemme erilaisia, sanoi Ilkka Hjerppe, Tampereen seurakuntien vt. diakoniajohtaja.

 

Pirkkalan seurakunnan kirkkovaltuuston jäsen Ismo Harju kertoi, että Pirkkalassa on löydetty tapoja saada mukaan toimintaan myös sellaisia seurakuntalaisia, jotka eivät todennäköisesti muuten osallistuisi. On kehitetty tietylle ryhmälle omaa toimintaa ja pidetty huolta, että mukaan on helppo tulla.

- Nuorille aikuisille tarkoitettu K30-ryhmä on tehnyt Lappiin reissuja, ja osallistujia on tullut vuosi vuodelta enemmän, Ismo kertoi.

 

Kirkolla menee huonosti monilla perinteisillä toiminnan mittareilla tarkasteltuna.  Esimerkiksi messuissa käy vain vähän väkeä. Syksyn seurakuntavaalien projektipäällikkö, pastori Mari Leppänen pohti, miten edelleen keskellä kylää olevien kirkkojen ovet saataisiin auki. Kenties seurakuntalaisille pitäisi antaa avaimet ja antaa heidän luoda toimintaa.

- Seurakunta voi olla kulmakunta, jossa on seuraa, Leppänen innosti.
- Vallataan tilat itsellemme!

 

Kirkon haasteena on myös kieli, jolla puhutaan. Se ei kosketa ja luo eriarvoisuutta.

- Kirkon ja kirkon työntekijöiden tapa puhua itsestään on keskiluokkainen, kansanedustaja Anna Kontula kritisoi.
- Köyhät, mielenterveysongelmaiset, päihdeongelmaiset ja muut, jotka eivät täytä normeja, ovat toiminnan kohteita, eivät osa seurakuntayhteisöä.

 

Moni kuuluu kirkkoon sen takia, että kirkko auttaa heikkoja ja vähäosaisia. Anna Kontula nosti esille, että auttaminenkin voi vääristyä, jos asetutetaan autettavan yläpuolelle.

- Toisten paikka on leipäjonossa, jotta me voimme harjoittaa lähimmäisenrakkautta, Kontula kärjisti.

Kontula painotti, että ei kuitenkaan arvostele diakoniatyötä, joka auttaa tilanteissa, joissa muuten apua ei löydy. Ari Hukarin mukaan kirkko voisi enenevässä määrin olla alusta, jolla seurakuntalaiset voisivat tasavertaisina kohdata ja auttaa toisiaan. Esimerkkinä on uudesta tavasta toimia on Suurella Sydämellä -toiminta, jossa tuodaan samalle areenalle erilaiset avunpyynnöt ja apuaan tarjoavat vapaaehtoiset.

Palaa otsikoihin