Uutisarkisto 2014
Lähimmäisenrakkaus selättää yksinäisyyden
Marko Särkilahti, Jouko Mäki-Lohiluoma ja muut panelistit kommentoivat kysymyksiä keskiviikkona 15.10. Lielahtikeskuksessa pidetyssä vaalipaneelissa.
Näin äänesti Aamulehden järjestämään seurakuntavaalitilaisuuteen osallistunut yleisö.
Äänestyskysymykset olivat tiukkoja. Miten verrata nuorisotyötä ja kirkkomusiikkia tai asettaa tärkeysjärjestykseen henkilökohtaisen uskon tukeminen, heikompien auttaminen, uskonnon levittäminen ja eettinen keskustelu?
Koolla oli Harjun seurakunnan ehdokkaita ja mukavasti yleisöä. Tampereen Kirkkodemareiden Johanna Kuitusen mukaan ryhmät eivät ole kovin vahvoja, mutta heijastelevat ehdokkaiden arvopohjaa.
- Olen periaatteessa sitä mieltä, että kirkkoa ei pidä politiikkaan sotkea. Mutta en näe siinä mitään ristiriitaa, että olen perussuomalaisten ehdokkaana, Kari-Pekka Rauhala totesi.
Yhteisöllisyyttä ja armoa
Viidenneksi panelistiksi napattu muusikko Jouko Mäki-Lohiluoma kyseli kristillisten arvojen perään. Yleisön joukossa istunut Kirkkodemareiden ehdokas Vesa Koskinen nosti esiin yhteisöllisyyden. Sen tärkeydestä kaikki panelistit olivat yhtä mieltä, tosin eri painotuksin.
Yhdistyneen seurakuntaväen ryhmän Marko Särkilahti löysi vastauksen Harjun toimintasuunnitelmasta: usko, toivo ja rakkaus.
- Seurakunta ei voi olla pelkästään työntekijöiden ja superaktiivien. Vapaaehtoistyössä on valtavat mahdollisuudet yhteiskunnassa, jossa yksinäisyys lisääntyy.
- Uskosta kumpuaa lähimmäisenrakkaus. Esimerkiksi perheneuvonta on maallista, vaan uskosta nousevaa toimintaa, Särkilahti muistutti.
Hän muistutti myös lasten ja nuorten kasvatustyön tärkeydestä:
- Aika heikolta näyttää, jos siitä otetaan resurssit pois. Miten nuoret ja nuoret aikuiset saadaan pysymään kirkon jäseninä?
Rauhala paikansi kristilliset arvot ihmisyyteen, johon kuuluu yhteisöllisyys.
- Se on tämän päivän yhteiskunnasta kadonnut. Venäjällä, ja ennen Suomessakin, naapurit auttoivat toisiaan.
Auschwitzissa käyntinsä pohjalta häntä ahdisti Moro-lehdessä käyty ”ihmisroska-keskustelu”.
- Ajattelin, että ei voi olla totta! Pienestä se alkoi natsi-Saksassakin. Tällaisiin asioihin pitää tarttua.
Yksi viidestä panelistista oli Ritva Tiainen kokoomuksen ja sitoutumattomien ehdokaslistalta.
- Yhteisössä, ystävissä, kavereissa on voimaa. Mutta jos ihmiset eivät pysty olemaan yksilöitä, siitä ei tule mitään, hän pohti.
Kuitusen arvolistan kärjessä on lähimmäisenrakkaus.
- Että huolehdittais jokaisesta ja nähtäis heikommassa asemassa olevat. Tälläkin hetkellä monella perheellä on vaikeuksia selviytyä. Nämä tarvitsevat henkistä ja fyysistäkin tukea.
Kuitunen nosti puheeseen kirkosta eroamisen: kuinka ihmisille saataisiin viestitettyä kaikesta hyvästä toiminnasta ja kuinka saada ihmiset mukaan osallistumaan.
”Ongelmat ovat yhteisiä ja ne piut paut piittaavat valtioiden rajoista. Meidän ainut toivo on unohtaa kansallisvaltioajattelu ja ottaa isänmaan tilalle armo.” (Jouko Mäki-Lohiluoma)
Terhi Kiemunki halusi tietää, pitävätkö ehdokkaat tärkeinä vanhojen kirkkorakennusten kunnossapitoa.
- Jumalanpalveluksia voi pitää vaikka niityllä, mutta ne ovat historiallisesti arvokkaita rakennuksia. Eikä niiden korjaaminen ole samanlaista kuin 70-luvun koulun korjaaminen.
- Kulttuuriperintö pitää pitää kunnossa. Tietysti täytyy kriittisesti tarkastella tilojen määrää. Voi olla, että osasta täytyy luopua, Särkilahti linjasi.
-Harjussa me on kovasti haluttu, että Pispalan kirkko saataisiin remontoitua, ja samalla voitaisiin luopua joistakin muista tiloista.
-Kai niitä kunnossa on pidettävä, mutta onko siihen varaa. Voisiko järjestää jonkinlaisia talkoita ja rahan keruuta, lisäsi Rauhala.
Seurakuntayhtymän talousvaliokunnan asiantuntijana toimiva Tiainen kertoi, että taloudellisesti Harjulla menee hyvin ja budjetti on pysynyt kurissa. Hän muistutti, että on valintojen tekemistä, kun rahaa jaetaan eri kohteisiin.
- Kirkot ovat peruspilari, jo kulttuurihistorian mutta myös uskon kannalta. Kun pitkitetään remontteja, korjaaminen tulee kalliimmaksi ja siitä kärsivät niin työntekijät kuin muutkin ihmiset, jotka niissä käyvät, Kuitunen linjasi.
- Harjussa pienellä määrällä saadaan loistavaa työtä. On vaikea arvottaa, missä fyysiset raamit ja mistä napsaista toiminnasta rahaa siihen. Seurakuntaneuvostossa olemme miettineet, mistä saada säästöjä, ettei toiminta, sanoma – evankeliumi – ja lähimmäisten huolenpito kärsi.
Kynnykset mataliksi
Yksi paneelin puheenjohtajan, Aamulehden vastaavan päätoimittajan Jouko Jokisen tarjoamista puheenaiheista oli, miten saada iso harmaa massa mukaan. Toimintaan kun osallistuu jäsenistä ehkä viisi prosenttia.
Särkilahden tarjoamia täkyjä ovat matalat kynnykset ja aktiivinen viestintä siitä, että seurakunta on ilon yhteisö.
”Olihan Jeesuskin vapahtaja eikä
ahdistaja.” (Marko Särkilahti)
- Toiminnallisuuden keskellä voi tarjoutua mahdollisuuksia pohtia myös elämän syviä kysymyksiä. Vapaaehtoisille pitää antaa ideoinnin ja toteuttamisen mahdollisuuksia.
Rauhala muistutti, ettei tyrkyttäminen ole hyväksi:
- Jehovalaisten kärryistä voisi ottaa oppia ja oikeastaan jalkautua. Monet ajattelevat hengellisiä asioita, mutta eivät vain uskalla lähteä mukaan. Itse opin, että kun vähän annan itsestäni niin siitä myös saan.
- Netissä kaikki on. Tärkeä asia on myös musiikki ja erilaiset tapahtumat. Kun ihmisiä kulkee esimerkiksi Kalamessuilla, niin sinne vaan mukaan, Tiainen sanoi.
Särkilahti kuitenkin muistutti nuorten elävän sosiaalisen median kautta.
Kohtaamisia ja vain olemista
Kohtaaminen kuuluu Kuitusen keinovalikoimaan. Esimerkiksi työpaikan keskusteluista hänelle on kummunnut ajatus, että ihmiset haluavat puhua. Lyhytkestoiseen vapaaehtoishommaan voi lähteä sellainenkin, joka ei voi sitoutua pitemmäksi aikaa.
- Naapurin kaverin saa helpommin lähtemään mukaan.
- 95 prosenttia kirkon jäsenistä ei ole kovin kiinnostuneita eikä halua tulla käännytetyiksi. Silloin on suuri riski ajatella, että voi säästää eroamalla kirkosta, varoitteli Mäki-Lohiluoma.
- On oleellista toitottaa, mitä kaikkea hyvää kirkko tekee. Naispappeus- tai homokeskustelun vastapainoksi voi puhua diakoniatyöstä, nuoriso- ja lapsityöstä tai Kirkon Ulkomaanavusta. Palkkaisin sata tiedotusalan ammattilaista tekemään tätä.
Entä miten selättää yksinäisyys?
Kuitunen painotti tässäkin vapaaehtoistoimintaa:
- Huolehdittaisiin naapureista, ettei olisi ketään, joka jäisi yksin.
Kirkkomusiikki voisi olla avuksi.
- Ensimmäistä kertaa tiesin, että Harjussa on näin valtavan hyvää musiikkia. Sana Soi -iltoihin on helppo tulla käymään, Tiainen Vinkkasi.
Hän tiesi myös sen, että Tesoman puolella leipäjonot ovat kasvaneet huolestuttavan pitkiksi.
- Vanhusjoukko – eli me – tullaan kokemaan vanhus-yksinäisyyttä.
Rauhala kertoi tuntevansa paljon yksinäisiä ihmisiä, joiden juttusilla saattaa vierähtää tovi jos toinenkin. Sitä tovia ei vain aina löydy.
- Kohtaamispaikat nuorille iltaisin, ikäihmisten toiminta, Silmukka, Särkilahti luetteli jo olemassa olevaa toimintaa.
- Miten tilanne olisi niin, että kun ihminen menisi jumalanpalvelukseen, hän ei lähtisi sieltä yksin? Mahdollisuus sielunhoitoon ja rukoukseen ovat seurakuntien ydintehtävää.
Silmukan työstä eläkkeelle jäänyt kirkkodemarien Satu Tahlo-Jortikka kantaa huolta työttömistä, joilla ei ole varaa bussikorttiin ja pyörän rengaskin on puhki. Tilaisuudessa hän muistutti sellaisten paikkojen tärkeydestä, joissa saa vain olla ilman, että pitää lupautua tekemään jotakin tai lähtemään johonkin.
- Kirkon pitää olla oppositio yhä ahneemmaksi muuttuvassa maailmassa. Kun valta ja raha keskittyvät, sen pitää puolustaa demokratiaa ja olla heikompien puolella, kiteytti Mäki-Lohiluoma.
Yleisön joukosta nostettiin esiin myös kysymyksiä kirkollisten juhlapäivien sijoittumisesta, kuusipäiväisestä työviikosta ja rahojen käytöstä raameihin toiminnan sijaan. Vertaistukiryhmiä sietäisi olla lisää.
Ajatukselle isänmaan jättämisestä pois kristillisten arvojen joukosta yleisö ei oikein lämmennyt: ”Siksihän sitä puolustettiin, kun täällä on kristilliset arvot.”
”Kun puhutaan raaka-aineiden tuhlauksesta, te ette tiedä, minkälainen sotku tulee joulusta.” (Leena Kulonen)
Ehdokkaiden määritelmiä itsestään
Johanna Kuitunen:
- Perususko pienestä pitäen
- Rippikoulu sitoi seurakuntaan
Ritva Tiainen:
- Kotoisin paikkakunnalta, jolla kaikki odottivat pääsyä pyhäkouluun
- Arkipäivän uskovainen, usko on teoissa
- Naisten Pankin aktiivi
Kari-Pekka Rauhala:
- Kristillisyyden perusta lapsuudesta
- Aikuisiällä sai elämässä toisen mahdollisuuden, kiinnostui uskonasioista ja kävi rippikoulun
Marko Särkilahti:
- Ihan tavallinen kristitty
- Toiminut paljon nuorten parissa
- 24 vuoden kokemus Harjusta
Asta Kettunen, teksti ja kuvat