Osa YV-keräyksen tuotosta saattohoitokoulutukseen

Osa Tampereen seurakuntien Yhteisvastuukeräyksen tuotosta lahjoitettiin laitoshoidon henkilökunnan saattohoitokoulutukseen Koukkuniemessä.

Yhteisvastuukeräyksen varoin ollaan luomassa valtakunnallista saattohoidon osaamisverkostoa. Lahjoita hyvä kuolema -keräyksen tuotolla järjestetään kuolevien parissa työskenteleville saattohoitokoulutusta. Lisäksi perustetaan saattohoidon tuki- ja neuvontajärjestelmä ammattihenkilöstön sekä potilaiden ja omaisten tarpeisiin.

Tampereella seurakunnat lahjoittivat oman osuutensa, joka on kymmenen prosenttia keräystuotosta, yhteensä 4 443, 74 euroa Rauhaniemen sairaalan, Koukkuniemen vanhainkodin ja tehostetun palveluasumisen henkilökunnan saattohoidon koulutukseen.

Tampereella lahjoittajina ovat Tuomiokirkko-, Messukylän ja Eteläinen seurakunta.

Avustuskohteen valinnan osumisessa nimenomaan Koukkuniemen alueella tehtävään saattohoitotyöhön aloitteellinen oli sairaalapastori Mika Kallunki.

- Koukkuniemen alueella on tehty ansiokasta saattohoitotyötä jo vuosia. Olen saanut olla mukana saattohoidon kehittämistyöryhmässä, jossa ovat olleet mukana myös osastonylilääkäri Leonid Ackerman, vastaava osastonhoitaja Raija Jokinen-Santisteban ja tehostetun palveluasumisen päällikkö Marjut Lindell.

- Saattohoidon koulutus henkilökunnalle tuntui olevan täällä ajankohtainen asia, kertoi Kallunki. Päässäni syttyi lamppu, että voisimmeko yhteisvastuukeräyksen varoin  osaltamme olla edesauttamassa sitä. Toivottavasti mahdollisimman moni kustakin yksiköstä pääsee koulutukseen, jotta he, jotka ovat olleet mukana, voisivat levittää tekemiään oivalluksia koko työyhteisössä.

Kuolema on edelleen tabu 

Messukylän seurakunnan edustajat, diakoniatyöntekijät Eija Heikkilä ja Hannele Koivisto sekä kappalainen Touko Hakala tapasivat lahjoituksen luovutuksen merkeissä laitoshoidon johdon ja kehittämistyöryhmän jäsenet.

- Kuolema, joka on tabu aihe, on vaikea asia lähestyä puheessa. Puhumme mieluummin edesmenneistä, pois nukkuneista, ajasta iäisyyteen siirtyneistä, keskuudestamme poistuneista tai vainajista sen sijaan, että sanoisimme henkilön kuolleen. Nämä eufemismit, kaunistelevat kiertoilmaukset, ovat käytössä usein myös kirkossa. Kun sunnuntaisin jumalanpalveluksessa ilmoitamme kuolleet seurakunnan jäsenet, puhumme pois nukkuneista, sanoi Hakala.

- Muistan miten eräs pieni lapsi, jolle oli puhuttu pois nukkuneesta isovanhemmasta, pelkäsi itse mennä iltaisin nukkumaan, kertoi Messukylän seurakunnan diakoniatyöntekijä Eija Heikkilä.

- Saattohoitopalavereissa omaisten kanssa saattaa henkilökunnan niin ikään olla vaikeaa löytää sanoja, sanoi Jokinen-Santisteban.

- Saattohoidon tilanteet ovat tunneherkkiä. Päivä kerrallaan mennään, ja tunteet, jotka ovat tuolloin hyvin moninaisia, ovat sallittuja. Sylvi Kekkonen on lausunut, että ”Tekonsa voi harkita, sanansa voi valita, tunteet kulkevat omia teitään”.  Haluamme vahvistaa tätä ajatusta ja auttaa hoitohenkilökuntaa voimaantumaan tehtävässään näissä tilanteissa, arvioi Ackerman.

Voimaannuttava kohtaaminen

- Tärkeää on asiakkaan ja hänen omaistensa kohtaaminen keskusteluissa aidosti niin, että asioita voidaan ottaa esille. Kuolema on elämään liittyvä normaali asia, jota on mystifioitu. Kukaan meistä ei tule siltä välttymään. Hoitamillemme vanhuksille kyseessä on useimmiten viimeinen maanpäällinen koti. Tätä asiaa ei tarvitse peitellä, mutta ei hehkuttaakaan, sanoi laitoshoidon johtaja Ella Suojalehto. Vaikka asiat olisivat vaikeitakin, kohtaaminen voi silti olla miellyttävää.

- Miellyttävä kohtaaminen ei ole naiivi ajatus. Kohtaamisen merkitys elämässä on suuri, elämähän on täynnä kohtaamisia, sanoi Messukylän diakoniatyöntekijä Hannele Koivisto.

- Kiitämme seurakuntia lahjoituksesta. Aina on tärkeää pyrkiä kehittämään toimintaa.

Henkilöstön kouluttaminen palvelee tätä hyvää kohtaamista ja voimaantumista, lausui Suojalehto. Kuoleman kohtaaminen on paitsi omaisten, myös toisten vanhusten ja koko työyhteisön suru. Jokainen meistä kohtaa kuoleman myös oman elämän varrella, sanoi Suojalehto.

- Kohtaaminen on myös osa ammattilaisuutta. On osattava pysähtyä tilanteiden ääreen, silloin kun tarve on, sanoi tehostetun palveluasumisen päällikkö Marjut Lindell. Kohtaaminen saa tuoda voimaa ja lämpöä.

Teksti ja kuva Outi Aaltonen

Palaa otsikoihin