Symbolit vievät salaisuuden äärelle

Pääsiäisenviettoon kuuluu vahva symboliperinne: maalaamme pääsiäismunia, kasvatamme rairuohoa ja herkuttelemme mämmillä. Symboliperinne selittyy osittain sillä, että pääsiäisen sanomaa on vaikea ymmärtää sanoin, uskoo pastori Marjatta Malmberg.

- Kärsimys ja ylösnousemus ovat vaikeasti ymmärrettäviä asioita. Sanat eivät selitä pääsiäisen mysteeriä, tarvitsemme symboleja päästäksemme lähemmäs uskon salaisuutta.
Malmbergin mielestä länsimainen kulttuuri nojaa liikaa sanoihin ja logiikkaan, toisin kuin esimerkiksi ortodoksinen perinne, joka jättää tilaa kokemukselle ja aisteille. Kokemuksen ja elämyksellisyyden kaipuu on huomattu myös luterilaisessa kirkossa.
- Meillä on pääsiäisenä upeita passioita, kirkoissa voi eläytyä Jeesuksen vaiheisiin kirkkovaellusten kautta ja pääsiäisyön messuja on vuosi vuodelta lisätty. Lasten kanssa voi ihmetellä pääsiäisen tapahtumia Lasten Katedraalissa Finlaysonin kirkossa.
Tänä vuonna pääsiäisyön messu järjestetään kello 23 Pispalan, Viinikan, Messukylän ja Aitolahden kirkoissa. Pispalan kirkon messu toteutetaan yhdessä Harjun seurakunnan nuorisotoiminnan kanssa. Messun jälkeen pidetään yöpippalot, jotka jatkuvat pikkutunneille asti. Tuomiokirkon pääsiäisyön messu alkaa kello 23.30. Katso kaikki pääsiäisen tapahtumat.

Pääsiäismuna on vertauskuva ikuisesta elämästä ja ylösnousemuksesta. Munan kuori kuvastaa Jeesuksen hautaa, jonka läpi elämä murtautuu.


Monet symbolit liittyvät läheisesti vuodenkiertoon. Esimerkiksi rairuoho symboloi kevättä ja uutta kasvua. Rairuohon siementen kylväminen juontaa juurensa Jeesuksen puheeseen vehnänsiemenestä. Jeesus kertoi vehnänsiemenestä, joka piti kuolla, jotta siitä syntyisi uutta elämää.

Pääsiäisen suosikkikukkaa narsissia voi luonnehtia ylösnousemuksen kukaksi, sillä keväällä se murtaa tiensä maan pinnalle kukkimaan maan alle haudatusta sipulista. Saksassa sen nimi onkin pääsiäiskello.

Pajunkissat symboloivat palmunoksia, joita lapset heiluttelivat Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin. Virpominen koristelluilla virpovitsoilla on pohjimmiltaan pääsiäisen sanoman viemistä naapureille ja siunauksen toivottamista.

Pääsiäisen ruokaperinne on rikas - ja raskas. Pitkien paastoviikkojen jälkeen herkutellaan lampaalla, ja aterian päätteeksi nautitaan pashaa tai mämmiä. Mämmi juontaa juurensa juutalaisten happamattomasta leivästä. Hapan oli juutalaisille pahan vertauskuva, ja kaiken happamattoman poisto talosta varmisti juhla-aterialle tulon puhtaalla ja vilpittömällä mielellä.

Pääsiäisestä tulee ensimmäisenä usein mieleen keltainen väri mutta kirkolliseen väripalettiin keltainen ei kuulu. Pääsiäistä edeltävän paastonajan väri on violetti, joka edustaa odotusta ja katumusta. Kiirastorstaina alttari puetaan mustaan ja pitkäperjantaina mustan alttarin ylle saatetaan ripotella ruusun terälehtiä kuvastamaan Jeesuksen haavoja. Lauantaiyönä musta vaihtuu valkoiseen ylösnousemuksen merkiksi. 

Kuvitus: Minna-Elina Hakomäki
Teksti: Eva Wäljas

Palaa otsikoihin