Uutisarkisto 2014
Tampereen seurakunnat uudistaa sairaalasielunhoitoa
Sairaalasielunhoito etsii uusia tapoja vahvistaa liikuntarajoitteisten vanhusten seurakuntayhteyttä. Kaupunki on ottanut suunnitelmat tyytyäisinä vastaan.
Tampereen kaupunki aikoo vähentää tulevaisuudessa merkittävästi vanhusten sairaalapaikkoja ja lisätä tehostettua palveluasumista. Muutos asettaa haasteita sairaalasielunhoidolle, jonka toiminta rajoittuu sairaaloihin ja laitoksiin. Tähän asti sairaalapapit ovat tuoneet seurakunnan palvelut potilaiden luo mutta muutoksen myötä erityisesti liikuntarajoitteisten vanhusten yhteys seurakuntaan on vaarassa ohentua.
- Haluamme turvata seurakuntayhteyden myös niille jäsenillemme, jotka eivät enää ole sairaalasielunhoidon piirissä mutta joiden liikkuminen kotoa on vaikeaa, kertoo sairaalasielunhoidon johtaja Antti Sipola.
- Tämän vuoksi olemme aloittaneet yhteistyön paikallisseurakuntien kanssa ja rohkaisemme niitä tekemään aktiivista yhteistyötä alueensa hoitoyksiköiden kanssa. Tuemme työntekijöitä muun muassa tarjoamalla ohjausta keskusteluihin ja muodostamalla vuorovaikutteista työskentelyä tukevia ryhmiä.
Tampereen kaupungin laitoshoidon johtaja Ella Suojalehto pitää suunnitelmaa hyvänä ja näkee jo mahdollisia yhteistyökohteita.
- Vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa yhteisön merkitys on suuri. Pyrimme omalta osaltamme tukemaan sitä, että seurakunnan työntekijä pääse sisälle yhteisöön ja tuntee olevansa sen jäsen. Seurakunnan työntekijä on yhteisön jäsen myös työntekijöille ja auttaa heitäkin tässä välillä henkisestikin raskaassa työssä.
Ideoita on alettu jo jalostaa myös toiminnaksi, Suojalehto kertoo.
- Olemme jo alustavasti keskustelleet, että tulemme pyytämään Harjun seurakunnasta edustuksen projektiin, jossa suunnitellaan ja toteutetaan Pispan palvelutalon yhteyteen rakennettavan palvelutalon toimintaa.
Tampereen sairaalasielunhoidon työntekijät käyvät vuosittain yli 5000 henkilökohtaista keskustelua potilaiden ja heidän omaistensa kanssa. Sairaalapapit tukevat myös sairaaloiden ja laitosten henkilökuntaa työssään. Suojalehdon mielestä sairaalasielunhoidolla on tärkeä rooli yhteiskunnassa.
- En koe sairaalasielunhoitoa pelkästään tunnustukselliseksi työksi. Näen, että sairaalasielunhoito auttaa meitä eksistentiaalisten kysymysten edessä. Erityisesti vanhustenhoidossa nämä kysymykset elämän tarkoituksesta, mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa nousevat eri tavoin aika useinkin esille. Sairaalasielunhoito tarjoaa meille foorumin käsitellä näitä asioita.
Suojalehto olisi valmis laajentamaan sairaalasielunhoidon mahdollisuuksia.
- Kaikki palvelutoiminta pelkistyy lopulta ihmisten väliseen kommunikointiin ja vuorovaikutukseen. Usein kuitenkin juuri se hetki pääsee meiltä jotenkin karkuun emmekä saavuta sitä lopputulosta, jota kaikki osapuolet toivoivat. Uskon, että sairaalasielunhoito voisi auttaa meitä toinen toistemme kohtaamisessa, olipa kyse vanhuksista, heidän omaisistaan tai työtovereistamme.
Sairaalasielunhoito lyhyesti:
• Sairaalapapin työn sisältönä ovat henkilökohtaiset keskustelut, läsnäolo, kuunteleminen ja rinnalla kulkeminen. Sielunhoidolliset ryhmät, hengellisten tilaisuuksien järjestäminen, kirkolliset toimitukset ja koulutus sekä työnohjaus kuuluvat niin ikään sairaalapapin toimenkuvaan.
• Sairaalapappi toimii hoitoyhteisössä uskonnollisten ja eettisten kysymysten asiantuntijana.
• Käytännön sairaalasielunhoitotyötä toteuttavat tehtävään erikoistumiskoulutuksen saaneet sairaalapapit, jotka ovat potilaita, omaisia ja henkilökuntaa varten.
• Kriisityön ja onnettomuuksien jälkihoito ja terveydenhuollon etiikan kysymykset työllistivät sairaalasielunhoitajia yhä enemmän.
• Päätoimisia sairaalapappeja on Suomessa 120, osa-aikaisia 17. Sairaalasielunhoitajien virat ovat papin virkoja, lehtoreita oli neljä.
• Tampereella sairaalapappeja on 9.
Teksti: Eva Wäljas