Tampereen tuomiokirkon taide johdattelee hartauteen

Kuinka kirkkosalin taide voi tukea hengellisyyttä? Tämä kysymys oli lähtökohtana, kun Tuomiokirkon Ja katso -taidehartaussarja alkoi hahmottua.

Kuoleman puutarha maalaus: Freskossa on kolmea tummakaapuista luurankoa, jotka hoitavat ruukkupuutarhaa.

Hugo Simbergin Kuoleman puutarha Tampereen tuomiokirkossa. Kuva Hannu Jukola

– Tuomiokirkon taiteen ominaispiirre on runsas symboliikka, joka tarjoaa runsaan virikkeistön katsojalle. Eikö olisi hyvä, jos kirkkotaide esteettisen elämyksen ohella antaisi myös tukea kirkon sanomalle, kysyy Seppo Paavola, joka johdattelee katsojia Tuomiokirkon taiteeseen kevään aikana.

Paavolan kiinnostus Tuomiokirkkoon alkoi vuonna 2010, kun hän muutti kirkon lähelle.

– Ajattelin, että on hyvä tuntea naapuri. Aloin ihmetellä ja tutkia kirkkoa.

Hän on lukenut runsaasti kirkkoa käsittelevää kirjallisuutta ja tutustunut sen arkkitehdin, Lars Sonckin aikaansaannoksiin.

– Vierailin Ahvenanmaalla Finströmin kirkossa, jonka kirkon tornin oletetaan olleen yhtenä esikuvana Tuomiokirkon tornille. Tapasin myös Sonckin tyttärenpojan, joka esitteli isoisänsä suunnittelemaa huvilaansa, kertoo Paavola innostuneena.

Yllättävät aiheet herättivät keskustelua

Seppo Paavola ja Antero Niemi Tampereen tuomiokirkossa.

Seppo Paavola johdatteleen Tuomiokirkon taiteeseen ja Antero Niemi on yksi hartauksien pitäjistä. Kuva Rami Marjamäki

Vaikka Tuomiokirkko on kokonaistaideteos, se lienee suuren yleisön tuntema lähinnä Hugo Simbergin taiteen ansiosta. Rohkeat ja yllättävät aiheet, kuten käärme kattoholvissa ja alastomat köynnöspojat, herättivät laajaa aikalaiskeskustelua 1900-luvun alussa.

Iso joukko Suomen taiteen kultakauden kuuluisia nimiä on ollut tukemassa kirkon taidetta sellaisena kuin se nyt on nähtävänä. Kirkon taiteilijoiden ohella heitä olivat Wivi Lönn, Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Jean Sibelius ja Oskar Merikanto.

– Olen usein Ruoveden kesäasukkaana melonut Kalelan vesillä ja miettinyt, mitä kaikkea jyhkeän ateljeehuvilan hirsiseinät voisivat kertoa Gallen-Kallelan ja hänen ”oppipoikansa” Simbergin keskusteluista taiteesta ja elämästä yleensä.

Paavolan mukaan tärkeintä taidehartauksissa on kuitenkin katsojan oma kokemus.

– Tekisi mieli sanoa, että unohtakaa, mitä Simbergin on mahdollisesti töillään tarkoittanut. Tärkeintä on, miten katsoja itse samaistuu kuviin, ja miten ne puhuttelevat ihmistä hänen omassa elämäntilanteessaan.

Hartauksista huolehtivat pastorit Antero Niemi, Jussi Houttu, Mari Korhonen-Hieta ja Mervi Äyräväinen. Hartausmusiikista vastaavat kirkon urkuri Esa Toivola ja kanttori Tuomas Laatu.

Ja katso -taidehartaudet Tuomiokirkossa keskiviikkoisin kello 18

20.2. Haavoittunut enkeli
20.3. Pelikaani ja poikaset
10.4. Freskojen tarinat
22.5. Elämän puu ja kirkkorakennus osana Tamperetta

Kirsi Airikka

Palaa otsikoihin