Monimuotoisuuden vaaliminen on puutarhanhoidon kulmakivi Kalevankankaalla

Moni tuntee Kalevankankaan hautausmaan sen historiasta ja lukuisista muistomerkeistä. Kyseessä on kuitenkin myös yksi Tampereen monimuotoisimmista luontokohteista: Hautausmaan seitsemäntoista hehtaarin aluetta asuttaa poikkeuksellisen runsas lajisto.

Hautausmaalla kasvaa laaja kirjo erilaisia puita ja pienempiä kasveja, ja se on koti lukuisille eläinlajeille. Alue toimii myös tärkeänä viherkäytävänä kaupungin laitamilla sijaitsevien luontoalueiden välillä.

Kalevankankaan hautausmaalla työnjohtajana työskentelevä Mari Ryömä kertoo, että monimuotoisuuden vaaliminen onkin hautausmaalla erittäin tärkeässä asemassa.

— Itse uskon todella vahvasti, että puutarhurin työllä voimme myönteisesti vaikuttaa luonnontilaan ja monimuotoisuuteen. Esimerkiksi hoitokäytäntöjä kehittämällä saamme ympäristön tilaa edistettyä.

Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen otetaan huomioon tavoilla, joita hautausmaalla käydessään ei välttämättä edes tule ajatelleeksi. Näin kertovat puunhoitotiimissä työskentelevät Jarmo Heikkilä ja Roosa Heikkilä, joilla on molemmilla pitkä kokemus työskentelystä Kalevankankaalla.

Alueelle jätetään esimerkiksi lahoavaa puumateriaalia. Nurmikko jätetään leikkaamatta hautojen riviväleistä ja muista sopivista paikoista, jotta kuivissa ja paahteisissa paikoissa viihtyvät niittykasvit saavat elintilaa. Kukkivat niittykasvit houkuttelevat myös hyönteisiä.

Hautausmaalle on sijoitettu lukuisia linnunpönttöjä ja hyönteishotelleja. Puiden ja pensaiden leikkauksesta syntyvää materiaalia kasataan risuaitoihin, jotka tarjoavat suojaa monille lajille.

— Aitaan kerätään kaikenlaisia puulaatuja, ja se toimii lukemattomille pikkuötököille ja linnuillekin pesäpaikkana ja talvisuojana, Jarmo Heikkilä kertoo.

Sankarikukkulan kupeessa sijaitsee lahopuuinstallaatio, jonka tarkoituksena on niin ikään tarjota suojaa useille eliölajeille. Se on rakennettu oksista, juurakoista ja muista puiden osista. Samalla installaatio toimii alueen viihtyvyyttä lisäävänä taideteoksena.

Puidenhoito vaatii erityistä ammattitaitoa

Keskeinen osa monimuotoisuuden vaalimista on monipuolisen kasvilajiston ylläpitäminen. Kalevankankaan hautausmaa on erityisen tunnettu poikkeuksellisen monimuotoisesta puustostaan, ja monet luontoharrastajat tulevat hautausmaalle varta vasten bongaamaan puita.

Puuston ylläpitäminen vaatii puunhoitotiimiltä erityistä ammattitaitoa. Roosa ja Jarmo Heikkilän vastuulla ovat esimerkiksi puiden hoitoleikkaaminen, niiden suojaaminen, uusien puuntaimien istutus sekä eri puulajien kyltittäminen.

Puiden oksien leikkaaminen on suunniteltava tarkkaan siten, että puu parantuisi mahdollisimman hyvin.

— Leikkaus on tehtävä siten, että oksan kaulus jää puuhun. Kaulus voi olla monessa puussa aika vaikeakin nähdä, Jarmo Heikkilä kertoo.

Puiden hoidossa ja eteenkin niiden sijoittelussa tulee huomioida hautausmaaympäristön erityispiirteet.

Haudankaivuun yhteydessä puita ympäröivää maata rikotaan, mikä saattaa aiheuttaa vaurioita puun juurille. Näin ollen laajalle juuriaan kasvattavaa puuta ei voida istuttaa lähelle hautakäytävää.

Esimerkiksi lehtikuusta ei kannata istuttaa kapeisiin riviväleihin, joissa sen juuristolla ei ole riittävästi tilaa kasvaa. Tällaiselle paikalle sopii paremmin vaikkapa pienijuurisempi pihlaja.

Jos juuret rikkoutuvat, puu menettää tukensa ja saattaa kaatua tuulenpuuskassa. Näin on hiljattain Kalevankankaalla käynytkin.

— Kolmella puolella puuta oli tehty arkkuhautaus viimeisen kahden vuoden sisään. Puulla ei ollut enää juuria kuin yhdelle puolelle, Jarmo Heikkilä taustoittaa.

Puiden lisäksi myös pienempien kasvien lajikirjo on laaja, ja niitä valitessa on kiinnitetty erityistä huomioita monimuotoisuuteen. Esimerkiksi hautausmaan eteläiseltä reunalta löytyy perennapenkki, johon on valittu perhosia houkuttelevia lajeja. Sinne on istutettu muun muassa kelta- ja isomaksaruohoa sekä kaukasianmaksaruohoa.

Kasvisto houkuttelee harvinaisiakin lajeja

Monimuotoinen kasvisto houkuttelee hautausmaalle monimuotoisesti erilaisia eläinlajeja. Alueelle on asettunut lajeja, joita ei muualla kaupunkiympäristössä juuri tavata.

Lintu- ja hyönteislajien laaja kirjo tekee hautausmaasta kiinnostavan kohteen luontoharrastajille ja lintubongareille. Alueelta löytyy muun muassa harvinaisia perhosia ja kuoriaisia. Lintulajeista alueella tavataan esimerkiksi huuhkajia, hiiripöllöjä sekä kaupunkialueella muuten harvinaisia käpytikkoja.

Vuonna 2010 Kalevankankaan hautausmaalta löytyi äärimmäisen harvinainen sienilaji, haisumantumukula. Kyseessä oli tuolloin Suomen kuudes ja pohjoisin havainto.

— Se tuli kukkienhoitajalla vastaan, kun hän kaivoi kukkapesää. Hän sai nimensä Turun yliopiston listalle havainnon tekijänä, Jarmo Heikkilä kertoo.

Nyt havaintoja on Laji.fi:n mukaan vajaat parikymmentä, mutta Kalevankangasta pohjoisempana sientä ei ole edelleenkään Suomessa tavattu.

Luonnontilaisuuden vaaliminen on kasvussa

Monimuotoisuuden vaaliminen on kaupunkipuutarhoilla kasvava trendi. Alueita jätetään aiempaa enemmän luonnontilaisiksi paitsi niukkojen resurssien myös lajiston runsastuttamisen vuoksi.

— Nykyään ymmärretään, että kaupunkiluonnossakin voi kasvattaa monimuotoisuutta aika helposti, Jarmo Heikkilä sanoo.

Kalevankankaan hautausmaalla kävijät suhtautuvat luontoa ja sen monimuotoisuutta kunnioittavaan puutarhanhoitoon pääosin myönteisesti. Esimerkiksi niittyinä kasvatettavat hautojen rivivälit ovat herättäneet kävijöiden mielenkiintoa, ja niistä on tullut kysymyksiä hautausmaata hoitaville kausityöntekijöille.

— Ihmiset kiinnittävät huomiota näihin yksityiskohtiin. Monelle on entistä tärkeämpää, että eletään yhdessä luonnon kanssa, Jarmo Heikkilä tiivistää.

Teksti: Aino Koli

Lisätietoja Kalevankankaan puista: www.kalevankangas.fi/kasvit

Palaa otsikoihin