Avaan oven jouluun

Luukkaan sanoittama jouluevankeliumi herkistää. Sitä kuunnellessa mieleen tulvahtaa muistot. Paimenille ilmestyvät enkelit ja rauhallinen kertomus seimeen syntyneestä pienestä lapsesta vetoavat kuulijaan. Lahjoista mieleen nousevat itämaan tietäjät, jotka toivat kallisarvoista mirhamia ja kultaa vastasyntyneelle kuninkaalle.

Tule kanssani Beetlehemiin,
katsellaan paimenten kanssa:
luolaa, eläimiä ja ennen muuta
seimeä jossa Jeesus makaa.

Hän syntyy köyhänä, salaa,
ja taivas täyttyy laulusta;
siellä tiedetään että hän on Jumala
ja ihminen yhtä aikaa.

Nyt kapaloidaan kaikkein vaatettajaa,
ja imetetään ruuan lahjoittajaa.
Nyt itkee hän, ken ilon meille antaa,
ja heikko äiti kantajaamme kantaa.

Hän, herrain Herra, alhaisena makaa,
ja köyhänä , ken rikkautta jakaa.
Ei puhu mitään, vaikka sanallansa
kuolleetkin kerran kutsuu haudoistansa.

Siionin virrestä 14

Tunnet laulun, josta taivas täyttyi, kun Jeesus syntyi. Enkelit lauloivat Jumalalle kunniaa ja rauhaa ja iloa ihmisten keskelle.

Lue evankeliumi rauhassa, vaikka ääneen, Luukkaan toisesta luvusta.

Kuuntele enkelten laulua ja lapsen itkua. Hengitä tallin hajua.

Katsele vastasyntynyttä, kosketa hänen poskeaan.

Tässä on kaikki.

Oletko kuunnellut laulua, jota enkelit lauloivat sinun syntyessäsi? '

Kuuntele sitä tänä jouluna.

Hyräile hiljaa. Anna sävelen tulla, ehkä sanatkin nousevat sydämestäsi.

Iloitse ja kiitä siitä, mitä Jumala sinun elämäsi välityksellä luo.

Jouluevankeliumi

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta.
    Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille:
    "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."
    Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
    "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa."
    Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
    Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
(Luuk. 2:1-20)