Parisuhteesta kysyttyä
Oma ja yhteinen aika parisuhteessa?
Mitä tehdä, kun haluaisin enemmän omaa aikaa puolisosta erillään enkä aina jaksaisi tehdä kaikkea yhdessä? Miksi puolisoni ei viihdy kanssani?
Mitä tehdä, kun haluaisin enemmän omaa aikaa puolisosta erillään enkä aina jaksaisi tehdä kaikkea yhdessä? Onko minulla oikeus omiin juttuihini, vaikka olenkin parisuhteessa?
Miksi puolisoni ei viihdy kanssani? Miten paljon toiselle on annettava aikaa olla yksin, harrastuksissa tai kavereiden kanssa?
Saman asian kaksi eri puolta: toinen kumppaneista kaipaa
yhdessäoloa, toinen aikaa itselleen.
Miten sanoa kumppanille häntä loukkaamatta, että en halua aina kulkea yhdessä, vaan kaipaan omaa aikaa? Aloita vaikkapa seuraavista pohdinnoista: Mihin ja millä perusteella tarvitset omaa aikaa ja miten (elin)tärkeää se omalle hyvinvoinnillesi on? Mitä sinulle ja suhteellenne tapahtuu, jos saat tai et saa riittävästi omaa tilaa? Mitä arvelet tapahtuvan, kun kerrot tarpeestasi kumppanillesi? Mitä tunteita toisen kiukustuminen tai loukkaantuminen herättää sinussa? Mikä siinä on pelottavaa tai vaarallista, jos hän suuttuu? Entä jos kertominen sujuu hyvin ja toinen yllättäen hyväksyy tarpeesi – mitä se sinussa herättää? Edellä mainitut kysymykset voivat auttaa sinua valmistautumaa kertomaan tarpeestasi asiallisesti, lämmöllä ja provosoimatta toista tai provosoitumatta itse.
Miten kestän, että toisella on omia menoja ja mielenkiinnon kohteita? Kannattaa kysyä itseltään: Millaista on olla yksin, kun toinen on poissa? Millaisia tunteita se herättää – ahdistusta, ulkopuolisuutta, hylätyksi tulemisen pelkoa, surua, vihaa? Mistä yhteyksistä aiemmassa elämänhistoriassa – lapsuudesta, edellisistä suhteista – nämä tunteet ovat tuttuja? Miten selvisin niiden kanssa silloin, sainko tukea vai jäinkö yksin? Uskallanko nyt kohdata heräävät tunteet ja tutkia, mikä helpottaisi niiden kohtaamisessa? Mitä tapahtuu, jos kerron tunteistani avoimesti kumppanilleni? Mitä kertomatta jättäminen merkitsee itsellesi tai suhteellenne?
Parisuhteessa läheisyyden ja etäisyyden tarpeet vaihtelevat oikeastaan koko suhteen ajan. Alussa on luonnollista, että vietetään paljon aikaa yhdessä, koska ollaan rakastuneita ja pohjattoman kiinnostuneita toisistaan. Myöhemmässä vaiheessa liiallinen läheisyys alkaa usein ahdistaa jompaakumpaa, jolloin herää tarve myös olla yksin ja omissa oloissaan tai menoissaan. Tämän tarpeen sanominen ääneen voi olla hankalaa, kun ei tiedä, miten toinen reagoi tai kun aistii, että hänelle erillään olo tuottaa vaikeuksia.
Osat voivat myös vaihtua vuosien kuluessa: läheisyyttä kaipaavasta puolisosta voi tulla omiin oloihinsa vetäytyvä ja omaa aikaa kaivanneesta tulla hyvinkin tarvitseva. Tarpeet ja toiveet vaihtelevat kummankin puolison kasvaessa ja kehittyessä omana itsenään, perheen kasvaessa tai pienentyessä, työtilanteiden muuttuessa, yleensäkin elämäntilanteiden muutoksissa.
Tarpeiden ja toiveiden sanoittaminen on kummankin puolison kannalta tärkeää. Avoimuus ja ajoissa puhuminen on yleensä helpompaa kuin niiden pitkittäminen ja siirtäminen tulevaisuuteen. Se, minkä yrittää väkisin pitää piilossa, tulee näkyviin tavalla tai toisella: riitoina, välttelynä, takertumisena, kontrolloimisena, pahana olona ja tyytymättömyytenä.
Kumppanit voivat olla hyvinkin erilaisia erillisyyden ja läheisyyden tarpeissaan. Toiselle yksinolo on elintärkeä voimavara, jotta kykenee olemaan yhdessä. Jollekulle erillään oleminen on pelottavaa, jolloin läheisyys tuo turvallisuutta. Jos molemmat kaipaavat yhtä paljon läheisyyttä tai erillisyyttä, se ei todennäköisesti tuota suhteeseen pulmia. Edellä mainituilla kysymyksillä voi selvittää itselleen, millainen oma läheisyyden ja etäisyyden tarve on, mistä se johtuu ja miten sen kanssa voisi oppia elämään. Jos erillisyys tai läheisyys kovasti ahdistaa ja tuottaa hankauksia, kannattaa hakea apua joko yksin tai yhdessä kumppanin kanssa.