Menetetyt kaunottaret esittäytyvät Vapriikin näyttelyssä

Kadonneet kaunottaret tarkastelee Tampereen katukuvasta hävinneitä uusrenessanssi- ja jugendkauden rakennuksia tarkastelee Vapriikissa avautunut näyttely.

– Eri rakennuksia esitellään laajemmin noin 30. Kosketusnäytöllä ja vihkosessa rakennuksia on vielä kymmeniä lisää, kertoo näyttelyn käsikirjoittanut Liuttunen.

– On harmillista, että aikoinaan rakennusten osia ei ole juurikaan talletettu museoiden kokoelmiin. Jotakin on kuitenkin säilynyt.

Valokuvien ja rakennuspiirustusten lisäksi esillä ovat esimerkiksi Pulla-Helinin talossa ollut kaakeliuuni, Satamakatu 6:n kattokoristeet, Kansallispankin talon (Hämeenkatu 22) tammi-ikkuna, Selinin vesikioskin tuolit, jotka myöhemmin ovat olleet Linkosuon kahvilassa Kauppahallissa, Kaukajärven kartanon esineistöä ja Pulla-Helinin talossa ollut pariovi.

Kurkista Luterilaisen rukoushuoneen sisään

Yksi kohteista on Luterilainen rukoushuone, joka oli Tampereen ev.lut. seurakuntien omistuksessa vuosina 1955–68.

– Erikoisherkkuna ovat lempääläläisen Teveteam Oy:n Tapio Lähteen suunnittelemat ja valmistamat Luterilaisen rukoushuoneen 3D-virtuaalimalli, jossa näyttelyvieraat pääsevät tutustumaan rukoushuoneen sisä- ja ulkotiloihin, sekä Branderin talon (Kauppakatu 16) 3D-tulostuksena toteutettu pienoismalli (mittakaava 1:70).

Rukoushuoneeseen liittyvistä esineistä näyttelyyn valikoituivat Kalevan kirkossa nykyisin oleva lasinen kastemalja sekä alttaritauluna ollut Berndt Frang-Posion vuonna 1914 maalama Jairuksen tytär. Lisäksi esillä on rukoushuoneen alkuperäinen rakennuspiirustus.

Rakennuksiin liittyvät tiedot on Liuttusen mukaan ollut suhteellisen helppo löytää. Esimerkiksi rakennuslupiin liittyvät piirustukset ovat tamperelaisista rakennuksista säilyneet hyvin.

– Mikrofilmattuina ne löytyvät helposti Rakennusvalvonnan arkistosta. Rakennusvalvonnan arkiston henkilökuntaa olemmekin vaivanneet useaan otteeseen kesän ja syksyn aikana.

Ihmisten muisteluksia

Keväällä rakennuksiin liittyviä esineitä ja muistoja etsittiin Aamulehden välityksellä. Yhteydenottoja tuli Liuttusen mukaan runsaasti.

Esimerkki:

Tampereen rauhanyhdistys vuokrasi Luterilaisen rukoushuoneen tiloja 1952–57. Soitin siellä säännöllisesti torstai-iltojen seuroissa rukoushuoneen poljettavia urkuja…

Rukoushuoneen huonon kunnon kyllä huomasi, mutta kyllä siellä silti ympäri vuoden tarkeni. Sateen sattuessa talonmies vain siirsi parvella ämpäriä sitä mukaa, mistä katon läpi pääsi tiputtelemaan. On sääli, kuinka niin kaunis rakennus purettiin.

• Ote muisteluksesta, jonka on kirjoittanut Antti Vannas

Nykyajan seurakuntasalit eivät ole niin tunnelmallisia, toteaa puolestaan Maija Valkeapää.

Miksi kaunottaret purettiin?

– Yleisin syy rakennuksen purkamiseen on ollut se, että voimassa oleva asemakaava on sallinut isomman rakennuksen rakentamisen kuin tontilla jo ollut rakennus oli, Liuttunen kertoo.

Taloja on jouduttu purkamaan myös huonon kunnon takia. Kaikkia ei ole hävitetty tietoisesti, vaan myös tulipalot ja sodat ovat vaatineet veronsa. Rakennuksia tuhoutui runsaasti niin vuonna 1918 kuin talvisodan pommituksissakin.

Etenkin 1960- ja 1970-luvuilla vanhoja rakennuksia purettiin myös siksi, ettei niitä juurikaan arvostettu.

– Sotien jälkeen kaupunkisuunnittelua ohjasi modernistinen näkemys jatkuvasta kehityksestä. Sanouduttiin irti vanhasta ja lähdettiin suunnittelemaan uutta puhtaalta pöydältä. Kaupunkisuunnittelussa painottuivat liikenteen ja elinkeinoelämän vaatimukset osana toimivaa kaupunkia.

Etenkin uusrenessanssityyliä, mutta osittain myös jugendia, pidettiin Liuttusen mukaan huonona arkkitehtuurina.

– Tampereellakin haluttiin luoda Tampereesta kuvaa modernina tieteen ja teknologian kaupunkina, johon imagoon vanhat kivirakennukset ja matalat puutalot eivät istuneet.

– Suomeen sotien jälkeinen modernismi tuli ruotsalaisessa muodossa, mikä merkitsi vanhan purkamista uuden tieltä. Monissa muissa maissa kaupunkien vanhat keskustat säilytettiin ja kaupungit laajenivat ulkokehälleen.

Rakennushistoria kiinnostaa

Tampereen rakennushistoria kiinnostaa Liuttusen mukaan rakennukset vielä muistavien lisäksi myös nuoremman polven kaupunkilaisia.

– Rakennussuojelu herättää aina myös tunteita ja jopa intohimoa. Nykyään selvästi suurin osa kaupunkilaisista lienee sitä mieltä, että vanhojen uusrenessanssi- ja jugendrakennusten purkaminen oli suuri virhe.

– Tampereella ei nykyään ole ns. vanhaa kaupunkia, jollainen useimmissa eurooppalaisissa kaupungeissa on kiinnostavin ja eniten turisteja houkutteleva osa. Voi vain kuvitella, millainen turistirysä esimerkiksi puutalo-Amuri nykyään olisi katukahviloineen ja putiikkeineen.

Tutkija on myös sitä mieltä, että Koskikeskus olisi pitänyt saneerata Verkatehtaan sisään.

– Tamperehan on sikäli ainutlaatuinen paikka tämän kokoiseksi kaupungiksi, että täällä teollinen menneisyys on läsnä keskellä kaupunkia. Vastaavia on koko Euroopassa oikeastaan vain ruotsalainen ystävyyskaupunkimme Norrköping. Siksi Tammerkosken kansallismaisemasta olisi ollut tärkeää pitää parempaa huolta kuin nyt on tapahtunut.

Tampereen rakennuskanta on hyvin nuorta, neljä viideosaa on rakennettu 50 viime vuoden aikana. Satavuotiaita tai sitä vanhempia on nykyisestä rakennuskannasta alle 2 prosenttia.

– Toki kaupunkikuva on jatkuvassa muutoksessa ja asiaan kuuluu se, että kaupunkitilassa on aina samanaikaisesti läsnä eri aikatasoja. Tampereella tällainen aikakerrostuma on kuitenkin perin ohut. Tampere on kaiken kaikkiaankin kansainvälisessä vertailussa vielä nuori kaupunki, ja lisäksi vanhat rakennukset on hävitetty raskaalla kädellä.

Menetyksen tunne

Näyttelyn lähtökohtana onkin tavoittaa näyttelyvieraat myös tunnetasolla.

– Tässä Kadonneet kaunottaret -näyttelyssä olemme pyrkineet löytämään nostalgisen lähestymistavan. Niinhän sitä sanotaan, että draama toimii parhaiten silloin, kun esityksen jälkeen yleisölle jää menetyksen tunne.

Historiantutkijana Antti Liuttunen löytää rakennushistoriasta monenlaisia yhtymäkohtia.

– Vanhojen rakennusten suhteen olen kuitenkin ennen kaikkea esteetikko. Katsoessani vanhaa rakennusta tunnen samaa kuin katsellessani maalausta tai maisemaa: syvän kauneuden tunteen.

– Oma suosikkini näistä kadonneista kaunottarista on juuri Luterilainen rukoushuone (jollaista ei odottaisi kohtaavansa Suomessa, vaan pikemminkin vaikkapa Ranskassa), mutta Tampereella on ollut monia muita uskomattoman upeita taloja.

Arkkitehdeistä esiin nostetaan erityisesti August Krook, jonka Tampereelle suunnittelemista rakennuksista on jäljellä enää Svenska samskolan.

– Krook oli ällistyttävän mielikuvituksekas ja omaperäinen arkkitehti.
Näyttely on avoinna 8.4.2018 saakka.

Teksti: Asta Kettunen