Neljä joulupäivää

Joulu on pyhien sarja – sen huomaa tätäkin sivua tarkastellessa. Neljää joulunpäivää  Suomessakin vietettiin vuoteen 1772, jolloin kalenteriuudistus poisti kolmannen ja neljännen.

Suunnilleen toiseen maailmansotaan asti kolmatta joulupäivää pidettiin ”puolipyhänä”: tämä tarkoitti esimerkiksi kauppojen kiinnimenoa puoliltapäivin. Vuonna 1999  kolmas ja neljäs joulupäivä tulivat taas kirkkovuoteen. Pyhäpäiviä ne eivät ole, mutta iltajumalanpalveluksia voidaan tuolloin viettää.




Ensimmäisen joulupäivä

Ensimmäisenä joulupäivänä keskitytään kiittämään Jumalaa, joka antoi Poikansa ihmiseksi.

Toinen joulupäivä

Toinen joulupäivä on Marttyyri Stefanoksen eli suomalaisittain Tapanin tai Tahvanan päivä.

Kolmas joulupäivä

Kolmannen joulupäivän henkilönä on apostoli Johannes.

Neljäs joulupäivä

Neljäs joulupäivä on viattomien lasten päivä. Viimeisen joulupäivän aihe on riipaiseva: Herodeksen lastenmurhan uhrit ja Jeesus-lapsen pako Egyptiin.

Pentti Lempiäinen tiivistää joulunpyhien ydinsanoman kolmeen kohtaan kirjassaan Pyhät ajat.

Ensimmäinen ja tärkein asia on Jumalan tulo ihmiseksi. Me ihmiset elämme ajan ja paikan rajoittamina. Jeesuksessa Jumala tuli meidän rinnallemme ja sitoi itsensä noihin samoihin rajoituksiin.

Toinen asia joulun ytimessä on paimenien saama ilmoitus ja heidän innostunut reagointinsa siihen. Joulun sanomaa tulee levittää.
Huomionarvoinen asia on myös, että ensimmäisenä tiedon saaneet olivat yhteiskunnalliselta asemaltaan melko vaatimatonta väkeä.

Kolmas jouluna pohdittava asia on se, että kun joulun sanoma levisi maailmalla, osa ihmisistä otti sen iloisesti vastaan, mutta toisissa se herätti vain vihaa.