Uutiset 2019
Monitaiteilija Anu Mikkola: ”Pystyn tekemään taidetta, sillä muistan edelleen värit"
– Vammaisuus ei estä luovuutta, esimerkiksi taiteen tai muun kulttuurin tekemistä. Vammaisuudestani huolimatta voin tehdä monia asioita, kertoo monitaiteilija Anu Mikkola, joka maalaa tauluja ja kirjoittaa runoja. Mikkolan tauluihin voi tutustua Seurakuntien talossa 26. syyskuuta saakka.
– Koska kaikkia kuitenkin kiinnostaa, miten vammainen ja sokea ihminen
voi maalata tauluja, hymyilee taiteilija.
Kotkasta kotoisin oleva Mikkola syntyi keskosena. CP-vamman takia hän on liikuntavammainen, ja liikkuu pyörätuolin avulla. Yksivuotiaana hänellä todettiin näkövamma, ja kuusivuotiaana kuulovamma.
– Menetin näköni kokonaan 15-vuotiaana, ja se oli tosi rankka
juttu sen ikäiselle nuorelle, Mikkola muistelee.
Nykyisin hän on sokeuden kanssa sinut.
– En enää haluaisi näköäni takaisin, sillä olen ollut niin kauan
sokea. Maailmasta on tullut niin visuaalinen, etten enää pysyisi mukana. Se
olisi täysi shokki, kertoo 52-vuotias Mikkola.
Näkö
ei kahlitse maalatessa
Mikkolan taideharrastus alkoi kuurosokeiden toimintakeskuksen
taidepiirissä vuonna 2007. Nykyisin hän käy maalaamassa kaksi kertaa
viikossa.
Työt ovat värikylläisiä akryylitöitä. Työvälineinä on kolme erikokoista telaa. Värien valinnassa ja töiden viimeistelyssä auttaa avustaja.
– Pystyn tekemään taidetta, sillä muistan edelleen värit. Käytän
niitä rohkeasti, sillä näkökyky ei kahlitse minua.
Mikkola on saanut hyvää palautetta teoksistaan. Hän maalaa paitsi itsensä, myös toisten ihmisten takia.
– Maalaaminen on minulle luovaa toimintaa, ja myös terapeuttista.
Lisäksi moni ihminen pitää töistäni ja saa niistä iloa. Moni on ostanutkin
töitä itselleen.
Mikkolan töitä on ollut esillä ennenkin, muun muassa Tampereen
seurakuntien Myötätuulen tiloissa. Virossa hänen töitään oli mukana
yhteisnäyttelyssä.
Mikkola on kirjoittanut myös kaksi runoteosta. Esikoinen, Simpukkataivas, ilmestyi vuonna 2008 ja Pilvipeili vuonna 2011.
– Runoja en ole viime aikoina kirjoittanut, mutta kuvataiteen
tekeminen jatkuu. Tuntuu, että saan vieroitusoireita, jos en jollakin viikolla
pääse maalaamaan, vakuuttaa Mikkola.
Täyttä
elämää vammaisuudesta huolimatta
Kuulovamma ei vaikeuta Anu Mikkolan elämää nykyisin kovin paljon. Uusien kuulokojeiden ansiosta hän pystyy keskustelemaan muiden ihmisten kanssa ja kuulemaan toisten puheen melko hyvin rauhallisessa tilassa. Taustahäly vaikeuttaa kuulemista, ja silloin apuna on tulkki.
Vammaisuus ei ole liioin estänyt opiskelua. Vuonna 1992 Mikkola
muutti Tampereelle, jossa hän suoritti ylioppilastutkinnon Tammerkosken
iltalukiossa. Toimisto- ja viestintäalaa hän on opiskellut Arla-instituutissa,
josta hän valmistui vuonna 2003.
Mikkola on toiminut Mielen-yhdistyksen kokemusasiantuntijana, joka luennoi sosiaalialan ja terveydenhoidon ammattilaisille sekä opiskelijoille.
Viime vuosina hän on ollut kokemuskouluttajana näkövammaisten ja kuuro-sokeiden yhdistyksissä.
– Kerron kuulijoille elämäntarinani. Lisäksi puhun vammaisuudesta
ja vammaisten ihmisten kohtaamisesta.
Mikkola puhuu avoimesti myös mielenterveysongelmastaan eli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, joka usein todetaan luovilla ja taiteellisesti lahjakkailla ihmisillä.
– Olen sairastanut sitä pitkään, ja se on osa minua. Mielialojen
muutos näkyy myös taiteessani, sillä tunnelmat voivat muuttua hetkessä, saman
maalaustuokion aikana.
Mikkola haluaa omalla esimerkillään rohkaista ihmisiä tekemiseen
ja oman luovuuden esilletuomiseen. Vammaisuudesta huolimatta voi tehdä monia
asioita ja nauttia elämästä.
Kirsi Airikka
Anu Mikkolan taidenäyttely 26.9. saakka Seurakuntien talon
ala-aulassa ja toisessa kerroksessa, Näsilinnankatu 26. Näyttelyssä on mukana 17 teosta.
Mikkola kertoo taiteestaan torstaina 12.9. kello 13–14.30 Mummon
Kammarissa, Hämeenkatu 28. Taulut esitellään valokuvien avulla, ja niistä on
kuvailutulkkaus.