Uutiset 2020

3.11.2020 12.40

Arjen uskonnollisuus kiinnittyy hiljaisuuteen, luontoon ja auttamiseen

Suomalaisten suhde uskontoon on moninaistunut 2000-luvulla. Eri sukupolvien tavat sitoutua kirkon jäsenyyteen ja toimintaan poikkeavat toisistaan. Tulokset käyvät ilmi Kirkon tutkimuskeskuksen Uskonto arjessa ja juhlassa -tutkimuksessa.

Nainen on hiljentynyt syksyisen metsäkirkon penkillä.
Arjen uskonnollisuus kiinnittyy hiljaisuuteen, luontoon ja auttamiseen. Kuva Rami Marjamäki

Uskonto arjessa ja juhlassa on osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuosien 2016–2019 nelivuotiskertomusta. Sen mukaan suurimmat muutokset ovat nähtävissä erityisesti 1980- ja 1990-luvulla sekä 2000-luvun alussa syntyneissä, eli noin15–39-vuotiaissa.

Uskonnolliset identiteetit moninaistuvat

Maallistumisen ohella tapahtuu myös muunlaista uskonnollisuuden jäsentymistä. ”Uskovan” ja ”uskonnottoman” identiteetin ohella Suomesta löytyy likipitäen saman suuruiset määrät ihmisiä, joiden uskonnollinen identiteetti on monisävyisempi.

”Kulttuurikristityllä” tarkoitetaan henkilöä, joka arvostaa kristillistä perinnettä ja kiinnittyy siihen, vaikka ei välttämättä usko kaikkiin kristinuskon opetuksiin.

Vaikka uskonnottomien osuuden lisääntyminen on silmiinpistävintä nuorissa sukupolvissa, myös ”etsijöiden” kohdalla on nähtävissä kasvua. ”Etsijöille” on leimallista humanistinen ja liberaali suhde uskontoon sekä avoimuus erilaisille vaihtoehtoisille uskomuksille.

Millenniaaleista (1980-luvulla syntyneet, noin 30–39-vuotiaat) jopa vajaa kolmannes määritti identiteettinsä etsijäksi, kun muissa sukupolvissa vastaava osuus oli noin viidenneksen suuruinen.

Kokemuksellisuus kiinnostaa

Vaeltava pari Kintulammen kesäisessä metsässä.
Hengellisyys voi toteutua monella tapaa myös konkreettisessa tekemisessä. Kuva: Laura Vanzo/Visit Tampere

Arjen uskonnollisuutta koskevat tutkimushavainnot osoittavat kokemuksellisuuden merkityksen.

Suomalaisten henkilökohtaisessa arjen uskonnollisuudessa painottuvat hiljaisuus ja luonto. Lähes puolet suomalaisista (43 %) katsoo pääsevänsä lähempään yhteyteen Jumalan tai jonkin korkeamman kanssa liikkumalla tai oleskelemalla luonnossa.

Noin puolet nimesi hengellisesti tai katsomuksellisesti merkittävän musiikkiteoksen ja noin kolmannes jonkin kirjan, jolla oli hengellistä merkitystä.

Arjen uskonnollisuus kiinnittyy hiljaisuuteen, luontoon ja konkreettisen tekemiseen kuten ihmisten auttamisessa. Auttamisen merkityksellisyyttä korostavat erityisesti aktiiviset meditaation harrastajat ja he, jotka kokevat luonnossa liikkumisen hengellisesti tärkeänä.

Neljännes suomalaisista kertoo rukoilevansa vähintään kerran viikossa ja kaikkiaan puolet suomalaisista vähintään kerran vuodessa. Kolmannes suomalaisista taas ei rukoile koskaan. Lisäksi yksityiseen rukouselämään liittyy osalla suomalaisista kristillinen tai muu meditaatio (15 %), jooga (11 %), hiljaisuuden retriitit (6 %) tai pyhiinvaellukset (4 %).

Alle 40-vuotialla korostuu omakohtainen harkinta kirkkoon sitoutumisessa



Paikkakunta, ikä ja sukupuoli vaikuttavat siihen, miten kirkollisiin toimituksiin kuten kasteeseen ja avioliittoon vihkimiseen suhtaudutaan.

Aamukaste-tilaisuus. Pappi ilmeilee sylivauvalle.
Kirkolliset toimitukset kuten kaste ovat tärkeitä kirkon jäsenille. Kuva Hannu Jukola
  Nuorille kirkolliset toimitukset eivät ole tärkeitä, jos niillä ei ole omakohtaista merkitystä.

Uskonnollista rituaalia pidettiin tärkeimpänä kuolemantapauksen yhteydessä: kaksi kolmesta suomalaisesta (68 %) piti sitä tärkeänä ja kirkon jäsenistä 82 prosenttia. Lapsen syntymän ja avioliiton solmimisen yhteydessä uskonnollista rituaalia piti tärkeänä kolme viidestä (60 %) suomalaisesta (kirkon jäsenistä 74 %).

Sunnuntaina levätään, harrastetaan ja kyläillään

Kyselyssä selvitettiin ensimmäistä kertaa, miten suomalaiset viettävät sunnuntaita ja juhlapyhiä. Valtaosa suomalaisista kertoo, että heidän sunnuntain viettoonsa kuuluu useimmiten (69 %) tai ainakin toisinaan (29 %) lepo.

Sunnuntain viettoon kuuluvat useimmiten myös ruoanlaitto (51 %), harrastukset (29 %) sekä kaupassakäynti (21 %). Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta (88 %) kyläilee sunnuntaisin useimmiten tai ainakin toisinaan. Eri ikäisten sunnuntainviettotavat vaihtelevat.

Pappi asettaa messuvieraan käteen öylättiä.
Sunnuntaisin kirkossa käy eniten yli 70-vuotiaita, joista puolet kävi kirkossa ainakin toisinaan. Runsas neljännes suomalaisista (28 %) käy sunnuntaisin kirkossa useimmiten tai toisinaan.

Enemmistö suhtautuu avarasti muihin katsomuksiin

Vajaa kolmannes vastaajista (29 %) ajatteli, että uskonnot edustavat tärkeitä inhimillisiä arvoja huolimatta siitä, että ne perustuvat epätosiin uskomuksiin.

Neljäsosa (25 %) katsoi, että kaikki uskonnot ovat yhtä tosia ja ne opettavat pohjimmiltaan samaa ikuista totuutta. Noin joka seitsemäs (15 %) ajatteli, että vaikka monissa uskonnoissa on jossain määrin totuutta, täydellisimpänä totuuden voi löytää yhdestä uskonnosta.

Vähiten edustettuna oli uskonnollinen kanta, jonka mukaan totuus löytyy vain omasta uskonnosta muiden ollessa erehdystä (5 %). Kaikkia uskontoja vahingollisina erehdyksinä pitäviä oli heitäkin vain noin runsas kymmenesosa (12 %) suomalaisista.

Tutkimuksen ovat kirjoittaneet Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki sekä tutkijat Maarit Hytönen, Kimmo Ketola, Veli-Matti Salminen ja Jussi Sohlberg.

Nelivuotiskertomus julkaistaan sekä painettuna että sähköisenä kahdessa osassa.

Julkaisut voi ladata ilmaiseksi tutkimuskeskuksen verkkosivulta, ja molempia osia voi ostaa verkkokaupasta.

Tutkimusjulkaisua voi tilata alennettuun hintaan 22 € + postikulut 6. marraskuuta  asti  (norm. 32 €) osoitteesta tutkimustilaus@evl.fi.


Palaa otsikoihin