Uutiset 2021

16.4.2021 11.37

Korona-aika on lisännyt opiskelijoiden yksinäisyyttä

Joka viides tamperelainen opiskelija pelkää eniten yksinäisyyttä. Yliopistopastori Risto Korhosen mukaan korona-aika ei ole tätä pelkoa helpottanut, vaan esimerkiksi varsinkin ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijat kärsivät yksinäisyydestä.

Nuori tummiin pukeutunut henkilö kyyristyneenä rantakalliolle. Nojaa päätä käsiinsä.

- Luonteva kiinnittyminen omaan ainejärjestöön ja opiskelijayhteisöön ei ole ollut koronan vuoksi mahdollista. Pidemmällä olevat opiskelijat ovat paremmin kiinni opiskelijaelämässä ja ovat jo harjoitelleet itsenäistä työskentelyä. Joidenkin opintoja korona-aika on kyllä jopa tehostanut.

- Omassa työssäni korona näkyy opiskelijoiden tulevaisuuden näkymien synkkyytenä ja epäselvyytenä. Paljon on myös huolta sukulaisten sekä myös oman itsensä terveydestä. Kun opinnot takkuavat, taloudelliset huolet nousevat esille, Korhonen kertoo.

Osa opiskelijoista on Korhosen mukaan linnoittautunut neljän seinän sisälle, eikä ihmissuhteiden ylläpitämiseen riitä enää voimia. Mielialat pitkittyneessä koronatilanteessa vaihtelevat toiveikkuudesta pettymyksiin.

- Alkukeväällä havaitsemani ilmiö on ollut lamaantuminen. Mikään ei innosta ja yritetään vain sinnitellä. Opettajat ovat etäopetuksessa huolissaan siitä, seuraavatko opiskelijat opetusta yhtään, vaikka nimellisesti ovat tunneilla läsnä. Huolta on myös siitä, että joudutaanko peruskurssit pitämään ensi syksynä uudestaan. Ensi syyslukukauden alkuun on mietitty yhteistyökumppaniemme kanssa ”Restart”-avausta, minkä tarkoituksena on rakentaa matalalla kynnyksellä yhteisöllisyyden ilmapiiriä aloittaville opiskelijoille, Korhonen mainitsee.

Toisen asteen opiskelijoilla yksinäisyys iski keväällä

Oppilaitospastori Marita Hakala tekee työtään Tampereen ammattioppilaitoksissa. Hakala on havainnut, kuinka yksinäisyyden tunne on lisääntynyt myös toisen asteen opiskelijoilla. 

- Syksyllä ammattioppilaitoksissa käytössä oli hybridimalli eli pienennettiin joukkoa, joka oli yhtä aikaa paikalla, osa oli vuoroin etänä tai työssä oppimassa. Kaikki isot tapahtumat peruttiin, ja oli vain ryhmäkohtaisia juttuja. Yhteisöllisyys kapeni pelkkään opiskeluun ja moni työssäolopaikka meni kiinni tai opiskelijoita ei otettu harjoittelemaan taitojaan. Kaikkinainen elämän kapeutuminen on ollut nähtävissä.

- Alkuun minulle ei kantautunut kovin monesta opiskelijasta huolta henkilökunnan kautta, ja annoin tukea enemmän henkilökunnalle työnohjauksen kautta. Nyt loppukeväästä opiskelijoiden ahdinko on alkanut enemmän tulla tietooni. He ovat olleet hyvin yksin asioidensa kanssa. Yksinäisyys näkyy siinä, että opiskelijoiden kesken on vähemmän mitään aktiviteetteja. Uusia ystävyyssuhteita on vaikea luoda. Jonkin verran ryhmissä syntyy ongelmia ja ristiriitoja, kun ei ole voitu ryhmäytyä hyvin, Hakala kertoo.

Hakala on esimerkiksi tehnyt yhden opiskelijan kanssa surutyötä, koska hän ei päässyt isovanhempansa hautajaisiin henkilörajoitusten vuoksi.

- Se oli kova paikka. Siunaustilaisuutta ei edes striimattu. Välitin hänelle Kalevankankaan hautausmaan kartan, niin hän sai viedä muualla haudattujen paikalle kynttilän.

Hakalan työparina on oppilaitosdiakoni. Korona-aika on lisännyt opiskelijoiden taloudellista ahdinkoa, mikä on lisännyt diakonin työsarkaa.

- Jos opinnot eivät etene, se vaikuttaa tukien saamiseen. Jos ei ole lähiopiskelua, ei ole opiskelijaruokailua. Ruokarahaa voi anoa, mutta kaikki eivät osaa. Moni on tottunut tekemään töitä opintojen ohessa, mutta nyt niitä on ollut niukasti ja se on myös lisännyt yksinoloa ja taloudellista niukkuutta. Diakonimme tapaa taloudellista tukea tarvitsevat henkilökohtaisesti ja tällainen kasvokkain kohtaaminen on arvokas kokemus yksinäiselle opiskelijalle, Hakala toteaa.


Palaa otsikoihin