Herkkyys ei ole häpeä

Odotan, että Janna Satri kertoisi jotain itsestään, mutta hän ei käytä montaa kertaa sanaa ’minä’. Sen sijaan hän puhuu erityisellä innolla Sylvi-Sanni Mannisesta (1914 – 2009), Englannissa ja Yhdysvalloissa pitkään vaikuttaneesta herkkyystutkijasta. Janna Satri sai tutustua Manniseen ja jopa ystävystyä esikuvansa kanssa.

 

Saan tietää, että Manninen piti herkkinä ihmisinä sellaisia julkisuuden henkilöitä kuin Jean Sibelius, Albert Einstein,  Herman Hesse, Marilyn Monroe ja Sylvi Kekkonen. Kaikki herkät eivät siis ole itseensä kääntyneitä säikkyjä.

 

O O O

 

Keskustelun päätyttyä kävelen kotiin kainalossani kirja, joka on varustettu kauniilla käsialalla laaditulla omistuskirjoituksella. Matkalla mietin voisiko Herman Hesse kirjoittaa vielä syvällisiä romaanejaan, jos hän eläisi tässä ajassa. Täällähän on tänään kovien arvojen aika, joka ei anna armoa uneksijoille ja mielensä pahoittajille.

 

Kotiin päästyä alan heti lukea Janna Satrin kirjaa, johon innostun jo ensimmäisillä sivuilla. Se tarjoaa jatkuvasti yllätyksiä ja oivalluksia. Olen luullut, että herkkyys on samaa kuin introversio eli sisäänpäin kääntyneisyys. Mutta Satri kertookin, että kolmannes herkistä on ulospäin suuntautuneita ekstroverttejä. Jälkimmäisillä ei välttämättä ole helppoa, sillä heidän herkkyytensä piileskelee, eikä sitä helposti huomata. Vilkkaudestaan huolimatta he kokevat erilaisuutta ja suojattomuutta.

 

Herkkyys on synnynnäistä. Se voidaan todeta fysikaalisin mittauksin. Introvertit ja ekstrovertit herkät poikkeavat toisistaan siinä miten he tavoittelevat energiaa. Introvertti kerää voimavaroja sisältään ajatusten ja ideoiden maailmasta; ekstrovertti ulkopuoleltaan ja vuorovaikutuksesta.

 

On yksi asia mitä herkkä ihminen eniten kaipaa, oli hän sisään tai ulos kääntynyt. Hän kaipaa sitä, että hänelle osoitetaan ymmärrystä oikealla hetkellä.

 

O O O

 

Janna Satrin kirja vastaa kysymykseeni, millaisia ihmissuhteita herkkä tarvitsee? Herkkä ihminen voi tulla toimeen toisen herkän kanssa. Herkät ihmiset saattavat löytää toisistaan ”peilin”, jota muut eivät pysty tarjoamaan. Mutta on ystävyys mahdollista myös sellaiseen, joka ei ole herkkä. Erilaisuus havainnoissa ja reagointitavoissa voivat täydentää toisiaan hedelmällisesti. Avain tähän kaikkeen on, että pystytään molemmin puolin ymmärtämään toisiaan ja hyväksytään erilaisuus.

 

Herkälle ihmiselle onkin ominaista ihmisten ymmärtämisen halu. Siinä on se vaara, että hän toimii hyväuskoisesti. Sen tähden herkkä on alituiseen uhassa joutua narsistista häiriötä potevan uhriksi. Tämän mahdollistaa se, että herkkä ihminen ajautuu helposti syyllisyydentunteisiin. Ahdistus on monille herkille taakka, jota voi joutua kantamaan koko elinaikansa.

 

Sellaisen estämiseksi Janna Satri on laatinut Sisäisen lepatuksen oppikirjan muotoon. Teosta ei ole tarkoitettu yksinomaan herkille vaan myös heidän lähimmäisilleen, jotta he ymmärtäisivät. Kirjan luettuaan herkkä ihminen voi oppia olemaan armollinen itseään kohtaan, jotta voisi vapautua elämään nykyhetkessä ja tässä vaativassa ympäristössä.

 

Risto Koivisto