Hyvien ihmisten kylä

Sain kätellä suurta joukkoa ihmisiä, ja jokainen sanoi, että olen tervetullut. Se lämmitti. Ihan kivalta tuntui sekin, että yksi tervehtijöistä luuli minua papiksi, koska olin mustassa puvussa. Nauroimme molemmat, kun kerroin olevani vain kirkon tsuppari.

 

Hyvin pian aistin, että Hipposkylässä on aivan oma, vuosikymmenten saatossa syntynyt ilmapiirinsä, jota ei voi muualle siirtää. Jos tämän ystävyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen tahtoo säilyttää, on pidettävä entisellään koko kylä. Asia on sen arvoinen.

O O O

Juuri tuon säilyttämisen tähden olin tullut Hipposkylän pihamaalle. Kylässä asuva ystäväni kertoi talvella, että jotain on tapahtumassa ja kylän 65 vuotta jatkunut elämänperinne kenties uhattuna.

 

Maaliskuussa olin seuraamassa tiedotustilaisuutta, jossa kerrottiin laajemman alueen asukkaille jäähallista tutun Hakametsän ja sen lähialueiden uuden yleissuunnitelman laatimisesta. Mitään ei sanottu suoraan. Apulaispormestarin puheesta saattoi kuitenkin ymmärtää, että Hipposkylää pidettiin alueen arvoa alentavana ongelmana.

 

Mikä sitten saa jopa yli kilometrin päässä asuvat julistamaan Hipposkylän alueen häpeätahraksi? Keksin kolme syytä, joista kaksi ensimmäistä ei tarkkaan pidä paikkaansa.

 

Ensinnäkin väitetään, että kaikki kylän asukkaat ovat alkoholisteja. Toiseksi uskotaan, että siellä asuu vain köyhiä. Tuon kumosi toukokuussa eräs mies, joka otti pullon povitaskustaan. Huikat saatuaan hän sanoi minulle: ”Ei me köyhiä olla. On meillä eläke.” Siinä romahti se myytti, että sosiaalitoimisto maksaa hipposlaisten viinat. Kyllä siellä köyhiäkin asuu. Myös minun ystäväni on pitkäaikaistyötön. Mutta hän kuuluu niihin asukkaisiin, jotka ovat raittiita. Heidän lisäkseen osa Hipposkylän 244:stä asukkaasta kuuluu kohtuukäyttäjiin. Vain osaa vaivaa riippuvuus, mutta mitä se naapureille kuuluu. Ei heidän juomisensa aiheuta tietoni mukaan häiriötä.

O O O

Niin pitkälle menee naapureiden tuomiohenki, että kadun toiselta puolen oli soitettu poliisi vaientamaan rähinää. Poliisi tuli paikalle ja totesi yhden miehen laulavan ja soittavan kitaraa.

 

Naapuri ei kestänyt vuokratalon iloa. Tässä on kolmas syy ympäristön vihanpitoon. Se on kateus. Ei kestetä sitä, että ”köyhät ja juopot” saavat asua luonnonläheisesti väljän pihamaan ympäröivissä sievissä taloissa.

 

Kylän neljätoista kaksikerroksista taloa kätkevät sisäänsä samankaltaisia yksiöitä. Ne rakennettiin alkuaan sotaveteraaneille, siis eläkeläisille ja työläisille. Nykyiseen aikaan on muuttunut se, että yksiöissä ei asu enää perheitä. Ja toisekseen, ajan hengen mukaan työläiset ovat vaihtuneet työttömiksi.

 

Talot ovat prameilemattomia, mutta yksinkertaisuudessaan kauniita. Ne on suunnitellut legendaarinen kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer. Jo sen pitäisi olla syy säilyttää Hipposkylä ennallaan. Sitä paitsi Hipposkylä on lajissaan ainoa ehyenä säilynyt puutaloalue Tampereella.

O O O

Hipposkylä on säilytettävä sillä tavoin, että nykyiset asukkaat pysyvät. Juuri asukasrakenne on huolehtinut siitä, että alueen kulttuuri- ja sosiaalihistoriallinen traditio on pysynyt. Se merkitsee yhteenkuuluvuutta. Asukkaat huolehtivat kauniista pihamaastaan sellaisella kiintymyksellä, että jopa tupakannatsatkin poimitaan talteen.

 

Yhteistuumin hipposlaiset ovat nousemassa puolustaneet kyläänsä ja kotejaan. Asukkaat ovat laatimassa kaupungille kirjelmää Hipposkylän säilyttämisen puolesta. Eikä siinä kaikki. Tuolle hyvien ihmisten kylälle löytyy myös ystäviä. On syntymässä Hipposkylän säilyttämistä vaativa kansanliike.

 

Risto Koivisto